Tää pyytää ensin kevyempää työtä, saa sen ja sen jälkeen tää tylsistyy täällä, vaikka on vasta toinen viikko menossa. P-Ö-H-K-Ö-Ä! Mä olen ihan kuin joku murrosikäinen pikkuihminen, mikään ei ole hyvä.

Vaikka tekisi mieli kirjoittaa kunnon ärripurri-apinanraivoviesti, niin nielaisen tällä kertaa kaikki purnausasiat, sillä mullahan on kaikki ok. Nyt etsitään sitä Positive Thinking-asennetta. Mulla ei ole töissä tällä erää stressiä. Mulla toimii jalat, kädet ja pääkin jo vähän. Mulla ei ole suurempia kipuja missään. Mulla on himuisesti ylipainoa, mutta pysynpähän tässä tuolissa paremmin, kun on tuo maan vetovoima.. Mulla on tosi mukavia työkavereita täällä, vaikka toinen heistä sanoi itsensä irti viime viikolla. Saan puhua kieliä töissä. Olen asiakaspalvelussa, jota oikeasti rakastan...kunhan vain on asiakkaita! Jos töissäni olisi hirmuinen kiire ja stressi, olisin varmasti taasen muutamassa viikossa ihan puhki. Tämä on vain ihan loistavaa, että olen kerrankin elämässä sellaisessa työssä, jossa ei ole mitään tekemistä taikka hössötystä kokoajan. Nauti tästä ajasta senkin höpönassu! Ota ilo irti ja ole. Niin justiinsa. Sitähän voi taas miettiä kumpi on parempi..hirmuinen stressi ja maailman korkeimmat verenpaineet tai tällainen työ ja verenpaineita ei juurikaan (ma 23.8 115/72). Nyt naatiskellaan.

Eilen kun kirjoittelin tuosta pelosta, niin sen jälkeen hävisi ainakin alavatsakivut pois. On se vain ihmeellistä. Päästin paineet pois (en siis pieraissut) vaan kirjoitin ajatuksista tänne ja sen jälkeen alavatsakipu poistui. Voi hassua sentään. On se vaan edelleenkin niin ihmeellistä. Onko se vain niin, että kun ajattelee pelkoa ja s-sanaa, niin sitten alkaa mahassa kipristää? Kitsune sanoikin tuolla kommenteissa osuvasti, että hänellä on varmaankin suora piuha päästä kylkeen. Ajatuksen voimalla kipu alkaa heti, kun miettii näitä juttuja. Mulla se piuha menee sitten mahaan. Hih, aikas pitkä piuha tuo minun piuha.

Mulla on muuten perjantaina töistä vapaa. Ja ensiviikosta lähtien teen vain 7,5 tuntista päivää!! Jeeeee! Kannatti pitää pintansa! Kyllähän edelleenkin yritettiin laittaa hanttiin esimiesten puolelta, että jos nyt vain mitenkään olisin voinut vielä vähän aikaa tehdä pidempää päivää.. mutta minäpä pysyin kovana! Hyvä minä! Sanoin, että ei käy. Asia on saatava kuntoon asap.Osaan jo melkein sanoa EI! Jippiii!  Saan siis varmasti tehtyä hieman koruja viikonloppuna, läähätettyä Roosa Nauha kävelyssä, touhottaa kotihommia (joita en ole tehnyt taas sataan vuoteen) ja nauttia ehkä lasillisen punaviiniä sekä tietenkin nauttia ihkuliinin Ukko-Kullan seurasta. Jee!

Ai niin joo... munhan piti olla kiukkunen ja apinanraivokohtauksinen.. mihinköhän se hävis? Positive thinking toimii!