... kun pitäisi asettaa hiirenloukut sisälle. Yök. Vaikkakin meillä on kolme kissaa, niin jotenkin varsinkin kahdelta vanhemmalta (kaupungista tuodulta) ei tuo hiirenmetsästys oikein onnistu. Vanhat herrat Elvari ja Tedi ovat saaneet tämän 7 vuoden maalla asumisen aikana ehkä yhden käden sormien verran saalista kiinniotetuksi. Elvarilla saalis on yleensä tulitikkuaskiin mahtuva päästäinen. Tedi on sentään minun yökötyksekseni raahannut kerran pihaan isomman saaliin, jonka ikkunasta huomasin. Pienen pupujussin. Karjuin naama punasena Ukko-Kullalle, että nyt menee ottamaan sen pupun pois toiselta ja tekee jotain. Pupu olikin ovela. Leikki kuollutta ja Tedi kun alkoi keimailemaan valtavaa saalistaan, pupu ponkaisi kauhiaan vauhtiin ja eihän tuo hieman isomahainen kissa perään enään kerinnyt. Jäi vain suu auki pihaan ihmettelemään, että mihin se saalis hävisi.

Meidän paras hiirensaantipaikka on ehdottomasti tiskialtaan alapuolinen kaappi. Se onkin nimetty hiiribaariksi. Siellä vällään tulee useita hiiriä syksyn aikana. On se vain jännä, että parhaiten se vällä napsahtaa aina yöllä. Napsahduksen kuultua tietysti kaikki herää, kissat ja isäntäpari. Minä pidän sängyssä korvia kiinni ja Ukko-Kulta lähtee luovuttamaan saaliin kissoille, jotka jo odottavat hiiribaarin ovella korvat pystyssä. Jesse James on meidän hiiribaarin kanta-asiakas. Se lähtee saaliin kanssa aina pihalle naatiskelemaan yöpalasta. Ukko-Kulta on sen sankari, kun kerran hiiriä metsästää toiselle. Yök. Mä en niin vaan pysty koskemaan tuohon hiiribaariin ollenkaan. Uloshan se hiiri tietysti heitetään, sisällä meillä ei todellakaan tuollaisia syödä!! Ellei sitten joku ole salaa saanut kiinni paistia, niin paras paikka nautinnolle on meidän sängyn alla... Tästäkin on valitettavasti kokemusta. YÖK.

Tämä on nyt varsinainen YÖK-postaus, mutta tuli vaan mieleeni kirjoittaa tästä tänään, kun ei ollut muutakaan mielessä. Aivot on jotenkin tyhjäkäynnillä. Ja se, miksi ajatus hiirivällistä on niin mielessä, on se, että täällähän minä olen nyt aikas hyvin kotona. Mitä ihmettä mä teen, jos se vällä napsahtaa päivällä?!?! Laitan sormet korviin ja odotan, että Ukko-Kulta tulee kotia?! Mitä jos se tapahtuu heti aamulla?! Odotanko sormet korvissa 8-10 tuntia? Voi yök. Ukko-Kullan mielestä munkin pitäisi opetella tuo hiiribaarin tyhjennys, sillä eihän siihen hiireen tartte edes koskea. Eeeeiiiiiii, ei taida valitettavasti onnistua multa. Sori vaan. Pidän parempana keinona pitää niitä sormia korvissa, oli se sitten 2-10 tuntia. Tuossa samaisessa kaapissa on myös meidän roskis. En siis roskaa enään ikinä ja jos vahingossa roskaa syntyy, niin laitan ne sinne silmät kiinni.

Huh ja yök. Maalla on ihan mukavaa kaikesta huolimatta.