Eilen alkoi tällä tytöllä taas soppakuuri. Ensimmäiset 3 päivää on vaikeimmat, tiedän sen, mutta haluan nyt huutaa kurkku suorana, että MULLA ON NÄLKÄ! No jaa, ei helpottanut. Enkä oikeastaan tiedä onko se kuitenkaan nälkää vaan ihan vain typeriä mielitekoja. Kun ei saa syödä, niin kaikkea tekee mieli. Ukko-Kulta kun tuli töistä kotiin, niin olin ihan varma, että näin hänessä ison kanankoiven: juuri grillatun, rapsakkanahkaisen, tulisesti maustetun. Istuin sohvalla pimeässä, vilttiin kääriytyneenä, hupparin huppu päässä, mieliteoilta piilossa. Tekee niin paljon kaikkea mieli, että aaaarrrrrggggggg.

Nyt jos joku kehtaa sanoa, että laihduttaminen on helppoa, kun sen vain päättää, niin mä melkeinpä lyön. Oman itsensä hallitseminen on tässä kaikkein vaikeinta. Omien mielitekojen hallinta. Huomenna ihan varmasti jo helpottaa, kun kroppa siirtyy ketoosiin ja näläntunne häviää, mutta ennen sitä tää on ihan pöhköä! Aaaarrrrgggghhhh. Olen kai hullu kun tällaiseen ryhdyn, mutta mitä muita vaihtoehtoja mulla on? Koko ikäni olen ollut isokokoinen ja kuulkaa voin nyt paljastaa, että kaikkea on kokeiltu. On ollut laihduttavaa vyötä, painonvartioita, laihduttavia kengänpohjallisia, ihmepillereitä, kaalikeittoa, vichydieettiä, salaattikuureja, mehupaastoa, olen elänyt pelkällä ananaksella ja maustamattomalla jogurtilla... vain hypnoosi ja mahanpienennysleikkaus uupuvat. Ai niin, olenhan mä urheillutkin. Kaikesta tästä oppineena, tiedän varmasti kaiken painonhallinasta ja laihduttamisesta, mutta mikä tässä onkaan kaikista haastavinta? Oman mielenhallinta. Ei riitä, että on päätös. Tarttee olla myös vahvuutta taistella niitä mielitekoja vastaan, niinkuin tänään on tarvinnut. Laskin jo mielessäni kaloreita, että jos ottaisin vain vähäsen jotain muuta kuin soppaa, niin jäisin vieläkin alle 800kcal päiväsaantiin ja ketoosiin päästäisiin kaikesta huolimatta.

Vaikka nämä sopat ovat minulle hyvä vaihtoehto A) sen takia, että saan suuresta taakastani nopeammalla vauhdilla tippumaan B) sitä kautta motivaatio pysyy paremmin, niin enhän minä sopilla voi loppuelämääni jatkaa. On opeteltava SE oikea keino hallita mielitekoja, otettava mukaan ripaus urheilua/liikuntaa.

Kauhea luento tänään... pakko purkaa vain johonkin tätä hommaa. Huomenna helpottaa, sen tiedän kun kolmas päivä koittaa. Kyllä mua pännii kuulkaa, että tuli tässä oltua hunningolla useampi viikko. Pännii vain sen takia, että sitten paluu näille sopille on vaan niin vaikea (tai sitten se on vain tänään niin vaikeaa!!). MUTTA, toissa päivänä kun kävin ryhmänvetäjäni luona punnauksessa, niin tuloksena oli 4 viikon hunningolla olosta +0,2kg, eli ei juuri mitään. Tästä varmaan siis kiittäminen kampylobakteeria ja salmonellaa. Huh. Otinpahan ilon irti tuona aikana. Söin meinaan kaikkia herkkuja, sillä paino tippui vain kokoajan kun jouduin ramppaamaan vessassa niin paljon. Tervettä meininkiä...

Lähden nyt edelleen sinne sohvalle viltin alle piiloon ja toivon, että Ukko-Kulta ei enään muistuta kanankoipea, jotta en vain vahingossa puraise sen rapeaa reittä.