Elossa ollaan. Kiitoksia ihmettelyistä ja huhuiluista.

Monenmoista tälle nuorelle yrittäjälle sattuu ja tapahtuu...aika on mennyt joko työhuoneessa yläkerrassa taikka sitten olen viettänyt aamuyön tunneille korujeni kera tuolla festareilla. Huh. JuttaA olikin hyvin kommentoinut edellistä postausta, kun lehtijutussa oli kirjoitettu :" hölläsi kiireistä elämänrytmiään"....just joo. Näin taisin tosiaan tehdä, NOT.

Eilen mieleeni tuli hauska ajatus lihavista ihmisistä (millainen siis itse olen, ylipainoinen siis). Aina ainakin minun mielessäni lihavat ihmiset ovat leppoisia (sellainen varmaan olenkin), mutta myös toisaalta ajatellaan, että lihavat ovat laiskoja ja aikaansaamattomia. Mulla on nyt pokkaa sanoa näin, kun itse olen tällainen. Huumorimielessä ajattelen vain, että mitäköhän mun elämässä tapahtuisi jos olisin vielä laiha?!?!?!? Mitenkäs ne tunnit vuorokaudessa sitten riittäis? Hih... kaikkea sitä aattelee...

Kaipa tuo äskeinen tuli mieleeni eilen, kun nyt on tuo painonpudotus jäänyt hieman unholaan. Kahvi on maistunut maidolla (kiellettyä), ruisleipää on ahmittu (hyi!) ja helteisten päivien kunniaksi olen syönyt jätelöäkin (mega-HYI). Kun kerran nappaat hiilareita, niin sitten ahmit hiilareita. Järkevänä ihmisenä tarttis lopettaa, ajattelen, mutta en oo pystyny. Vie hitto ensin pikkusormen ja sitten koko käden... Ehkä taas jossain vaiheessa ryhdistäydyn. Kaipa tuo pienoinen touhotus ja stressi aiheuttaa sen, että tasainen ruokarytmi häviää ja suuhun tulee laitettua jotain ihan väärää. Pussikeitot muistuttaa vain olemassaolostaan tuolla kaapin nurkassa. En mä vaan tiedä mitä mulle tapahtuu. Suu vain aukeaa ja käsi tunkee ihan vain väkisin sinne kaikkea ei niin terveellistä. Olokin on karmiva. Päätä särkee ja olo on pöhnä kaikkien hiilareitten takia. Ehkä tää repsahdus auttaa taas pitämään tiukemmat linjat, kunhan taas saan itseni ruotuun.

Päivät on siis täynnä yrittämistä. Korujen tekoa, tekoa, tekoa, tekoa ja myymistä. Isoja tilauksia olen saanut suoraan yrityksille ja se onkin hienoa. Hyvä kun kerkiän itselleni tekemään varastoon.. Syksyn korujakin saisi jossain vaiheessa alkaa tekemään?! Olen maalannut itselleni kesäauton, sen nimi on Elviira. Siitä tuli niin kaunis...OIH! Tässä hieman ensimakua. Tänään vielä maalailin kylkiin, taakse ja eteen nettiosoitteen, jotta käy ihan selväksi kuka tässä oikein ajelee. Kävin tänään tuossa meidän kirkonkylällä sillä ja heti siellä oli joku ottamassa kuvaa, kun oli kerran ollut niin piristävä auto.

Huomenna nokka kohti Kotkaa ja Kotkan Rockfestareita... herätyskello soi klo 4:00, kun jostain ihmeen syystä sinne tulee pelastuslaitos tekemään tarkastukset jo klo 10. Järkevää.. Ei mahda minkään. Toivotaan, että korupäällikön silmät pysyy auki aamun pikkutunneille asti. Nyt kun menee nukkumaan, niin kerkiää 5 tuntia nukkumaan. Jep, aa-tuu-ti-rullaa.

Saanko esitellä: Elvari Korujen kesäauto ELVIIRA