Voihan hevon kukku sentään. Kyllä mä kuulkaa kaikesta huolimatta sitten eilen yöllä aloin murehtimaan työasioita. Voi ei! Tuli valvottua yli kolmeen ja vatvoin asioita eestaas. Mähän sanoin, etten ala stressaamaan, mutta tässä sitä sitten ollaan. Työ-minä otti vallan ja aloin miettimään ratkaisuja moniin ongelmiin, mitä eilen töissä näin ja koin. On se kurjaa, mitä kaikkea siellä onkaan tapahtunut.Mun tiimiin kuuluu (kuului...) 15 henkeä. Nyt 1 hlö on irtisanoutunu, 1 hlö irtisanottu ja 3 hlöä siirretty toisiin toimipaikkoihin.. ja tilalle on otettu 3 uutta ihmistä. MUN toimipaikkaan... MUN ravintolaan...

Mä olen vihainen! Minä availin alusta alkaen näitä ravintoloita, palkkasin ja tutustuin, ihastuin näihin eri persooniin joiden kanssa töitä tehtiin. Välillä oli vaikeaa ja välillä helppoa, mutta alettiin saada homma käyntiin kivasti. Nyt mä olen poissa töistä, niin porukkaa vaihdetaan tai siirretään kuin shakkinappuloita. Eihän se ole enään sama paikka mistä mä lähdin lomalle kesäkuussa. INHOTTAA! Saan alkaa rakentaa kaikkea alusta jos ja kun pääsen palaamaan töihin. Mmmrrrr! Näitä minä sitten mietiskelin yön tunteina säkkipimeässä. Todella tyhmää! Mitä mä näitä asioita oikeasti mietin? Hyvänä puolena tässä tietysti on, että en mieti tällä hetkellä sairauttani... Positive thinking !?

Mutta on se hassua miten sairastuessa maailma pysähtyy. Itse työnarkomaanina painoin vielä puoli vuotta sitten ihan hulluna töitä..kaikki muu tuntui olevan toissijaista. Tehokkuutta, suorittamista, onnistumista, epäonnistumisen pelkoa, tuloksen tekoa, muutoksia, tiimityöskentelyä, lukuja, uusien asiakkaitten hankintaa, vanhoista asiakkaista kiinnipitämistä, myyntiä, ainainen myynnin "nousuodote" budjetoinnissa, uusia ideoita, lähestyvät YT:t, taloustilanne, lama, nousukausi ym. Siinä muutamia sanoja tuolloin niin tärkeästä elämästä..työelämästä. Silloin kun saa tietää olevansa vakavasti sairas, maailma oikeasti pysähtyy. Ihan kun katsoisi muitten touhotusta hidastettuna. Mihin sinulla on kiire? Miksi kaikkien pitää olla niin tehokasta, jos tuloksena on burn out tai muuten väsymys? Miksi kaiken toiminnan täytyy tuottaa voittoa? Just jutelliin eilen yhden ystävän kanssa, kun he olivat töissä huomanneet, että käytävällä toisiaan moikatessa oli kyllä kysytty työkaverilta ”mitä kuuluu?”, mutta ei jääty kuuntelemaan kuitenkaan vastausta.. Tämä kiteyttää kyllä kaiken. Onko sinulla noin kiire? Miksi kaiken vasta huomaa, kun maailma pysähtyy? Korjataanko tilanne nyt heti tänään? Anna itsellesi aikaa, anna työkaverillesi aikaa. Kysy ja kuuntele. Tehokkuus ei ole viidestä minuutista kiinni missään töissä.

Kiitoksia kaikille suklaakiintiöstään luovuttaneille, tulevat tarpeeseen! Onneksi minulle ei tule finnejä...olisin aikamoinen näky, jos näin kävisi suklaansyönnistä. Ihanasti te ootte myös kirjoittaneet kommentteja...te ootte niin mun voima! Ja mukava kun jaksatte lukee mun päättömiä ajatuksia ja mielenkäänteitä täältä.

Otin muuten eilen ison kasan valokuvia itsestäni.. siis pääasiassa oli tarkoitus ottaa kuvia hiuksista. Tottakai olin katsokaas töihin lähtiessä meikannut ja laittanut hiukset nätisti. Sain siis nyt itselleni paljon ”ennen-kuvia”, jos nyt hiukset lähtee kohta. Peruukkiliikkeen nettisivuilla suositeltiin, että omista hiuksista ottettaisiin kuvia, jotta oma oikea malli näkyisi heille esimerkiksi peruukkia valittaessa. Tulipahan muutama irvistyskuvakin otettua ihan hassutteluksi.

Kun sitten valvoin yöllä vatvoessani työasioita, nukuin sitten yhteentoista. Unirytmi on kyllä ihan sekaisin. Pitäisi alkaa laittamaan herätyskelloa soimaan, sillä ensi viikon sytot on joka aamu 8:30 NKL:llä... tarkoittanee sitä, että mun tarttee täällä landella herää jo klo 6:00 viimeistään. Y-Ö-K!