Niin maanantai..niin maanantai.
Huonosti nukutun yön jälkeen ei sitten mikään mennyt niin kuin pitäisi. Pieni ärripurri jo aamulla ja mieli apea. Höh. Eikä mitään järkevää syytä.. paitsi, että lähetän niin ziljoona toivetta jonnekin, että se vuorotteluvapaa alkaisi aikuisten oikeasti kohta. Olen väsynyt. Touhotan liikaa, käyn ylikierroksilla.. ihan liikaa kerralla kaikkea ja tuntuu etten saa itseäni pysähtymään. Olen palaamassa entiseen, enkä halua sinne!
Piti kommentoida vielä tähänkin tuota muutaman päivän takaista elokuva-vertausta. Värielokuvaksi yllättäen nimesin tuon sairastumisen ajan.. ihan vain siksi, että silloin kerkesi miettiä asioita. Tietysti läsnä oli tietynlainen kuoleman pelko, mutta ehkä juuri se sai aistit aukeamaan erilailla.. Huomasit, kuinka aurinko leikki säteillään puhtaan lumen päällä. Huomasi kuinka paljon eläimiä on talvella liikkeellä, kun jäljet jäivät hankeen esille. Huomasi, kuinka muilla ihmisillä oli kiire ja kukaan ei huomannut ympärillään mitään muuta kuin itsensä. Huomasi, kuinka pakkanen ja tuuli teki keittiön ikkunaan kuurankukkia. Huomasi, kuinka paljon on ihania ihmisiä lähellä... Tiedänhän minä nyttenkin näitä asioita, mutta jotenkin aika ei anna tilaa ihastella ja huomioida näitä asioita. Arki on palannut. Tätä minä tarkoitin värielokuvalla sairastumisen aikaan. Nyt olen siinä mustavalkoisessa (tylsässä ) elokuvassa, jossa mennään kuin robotit eteenpäin.. määränpäänä tehdä töissä kaikki ajallaan ja hyvin. Tehokkaasti, järjestelmällisesti....jne.
Lievähköä ärripurria ajatuksissa, vaikken ole mitenkään erityisen vihainen taikka hermostunut mihinkään asiaan. Ai että, jos mä olisin ollut fiksu, niin tekisin tällä hetkellä vaikka 60%:sta työaikaa! Muistutukseksi kaikille muille...pitkän sairasloman jälkeen KANNATTAA aloittaa kevyemmin! EI suoraan täysille tunneille. Jos voisin palata ajassa taaksepäin, niin tämän muuttaisin omalla kohdallani.
Kaalit on nyt jaloissa... Molemmissa nilkoissa sekä oikeassa polvessa. Kivan kylmältä tuo kaalinlehti tuntui, vaikka onkin ollut ihan tuossa huoneenlämmössä odottamassa tätä kaalijalka-käärettä. Hieman tunsin itseni pöhköksi, kun niitä kääreitä laitoin, mutta ihan kivalta tuntuvat. Ja toivon, että apua löytyisi tätä kautta.. vasen jalka alkaa olla aikas kaput, eli väsy, eli rikki, puhki-poikki. Niinkuin minäkin.
Ehkä tää on vain maanantai!? Ja huono viikon aloitus!? Kyllä tää tästä taas käyntiin lähtee.. Ravintolakin on auki enään 17 päivää..joten kohta tämä projekti loppuu. Vajaa neljä viikkoa, täytyy ajatella vain niin.
Tilasin nyt sitten viikonloppuna lisää fimotaikinaa.. voi apua! Noh, ainakin siinä hommassa saa ajatukset kauas pois. On mulla jo tilauksiakin..läl-läl-lää. Mielenkiintoisin tilaus on MÖRÖKÖLLI-koru vai oliko se peikko?! Mielessäni olen jo tehnyt monta versiota.. odotan vain mustaa fimoa saapuvaksi.
Huh. Tämä kaalivarvas klenkkaa nyt sohvalle. Palataan sitten tuloksiin myöhemmin. Musiikkivalikoimassa tänään aikas loistavaa maanantai-musaa, Chisua. Jos et ole tutustunut vielä tähän herkkään tulkitsijaan, niin kannattaa kuunnella muutama biisi ajatuksella. Apeaa ja niin herkkää, sopii tähän päivään.
Kommentit