Tänään ei olekaan ihan niin paljoa riehuttu kuin eilen. Päivän suurin asia oli nyt se uuden ruokavalion aloittaminen (tai siis vanhan ja hyväksi todetun)... Nimittäin vhh-ruokavalio eli vähähiilihydraattinen siis, valkoiset jauhot, riisi, peruna, leipä pois ja se SOKERI. Eli turha uneksiakaan mistään suklaasta hetkeen. No ehkä ihan tummaa suklaata joskus, kun tulee oikein paha hetki...

Sain tuolla ruokavaliolla yli 20 kg pudotettua viime vuonna ennenkuin sairastuin ja se sopi minulle kuin nenä päähän. Mistään Atkinsista ei todellakaan ole kyse vaan miedommasta dieetistä.. paljon kasviksia, perunan tilalla käytän lanttua, lihaa, oikeanlaisia rasvoja (kookosöljyä, oliiviöljyä, voita) jne. Nyt vain aloitetaan melkeinpä taasen alusta ja tuon 20kg:n lisäksi on vielä ziljoona muutakin kiloa pudotettavana, eli tästä varmaankin riittää sitten turinaa seuraavaksi kahdeksi vuodeksi.

Olenkin tässä tänään tulostellut itselleni vaaleanpunaisen viikkopunnituslappusen, painonseurakäppyrän ja mittatulosten-kirjaus-lappusen.. näillä pystyy hyvin seuraamaan omaa edistymistä. Huomaatteko, jotta taas tehdään kaikki täysillä (210%).. tällanen mä vain olen. Näinhän se on, että olis niin ihana herätä huomen aamulla missimitoissa, mutta toisaalta se olis liian helppoa... EI olis kuulkaa päämäärää mitä tavotella taikka taistelun tuntua. Täytyyhän tavoitteita olla ja niihin kun pääsee kovan taistelun jälkeen, olo on mahtava. Tavoitteena on siis saada tämä mummeli lähelle normaalipainoa..joskus ja pikkuhiljaa. Aikaa varataan kaksi vuotta ja tuo ajanlasku alkoi tänään.

Aikoinaan tutustuin tuohon vhh-dieettiin Antti Heikkilän kautta. Tarina oli muuten aikas hassu... Pakkohan se on kertoa sillain lyhennettynä (jos kykenen). Katselin telkkaria ja sieltä tuli joku ”oudot sairaudet”-niminen ohjelma. Kertoi tytöstä, joka alkoi lihota nopeasti ja paino ei pysynyt hallinassa millään, muitakin oireita tuli ja pitkän selvityksen jälkeen hänellä todettiin PCO (eli tuo minullakin oleva monirakkulaiset munasarjat). Se on eräänlainen hormonihäiriö. Siinä ohjelmassa sitten kerrottiin, kuinka tuo PCO tai PCOS vaikutti myös insuliinin tuotantoon ja sitä kautta kehon sokerituotanto toimii ns.ylikierroksilla... Olin ihmeissäni tästä infosta, vaikka ohjelma oli vähän höpö, niin tästä en ollut kuullut aikaisemmin. Tiesin, että PCO saattaa aiheuttaa lihavuutta, mutta miksi, siitä ei puhuttu ikinä missään. Noh. Tämän jälkeen, noin viikon sisällä, kuulin, että äitini ja hänen miesystävänsä olivat päättäneet alkaa laihduttamaan ja juuri vhh-dieetillä. Antti Heikkilän nimi tuli tuolloin esille ja siitä innostuneena tilasin myös itselleni Heikkilän kirjoittaman kirjan. Aloin lukea sitä suurella innolla ja törmäsin siellä myös siihen PCO:hon.. Hiilarithan ovat myös esim.sokeria ja jos PCO vaikuttaa haimaan ja insuliinin tuotantoon, kehossa on muutenkin liikaa sokeria ja sitten vielä suun kautta saa lisää sokeria, niin tuloksena on varmasti vielä isompi ylipaino..(insuliini ei pysty millään pilkkomaan tätä määrää ”sokeria” kehossa---> muodostuu rasvaksi kehoon) Huh... meneepä taas ihmeelliseksi selitykseksi. Noh, summa summarum, päätin lähteä tätä ruokavaliota kokeilemaan tuolloin vuosi sitten, kun olin viikon aikana ihmeellisesti törmännyt tähän asiaan. Tuloksena vajaassa vuodessa pirteämpi Sanna, painonpudotusta yli 20kg (josta kyllä seitsemän kilon kasvain sisälläni teki aikas takkuavaa ja haastavaa), ruokavalio josta pidin, ei ilmavaivoja ym.Tähän lähdetään taas tähtäämään.

Olihan höpinää.. Minäpä sitten kerron tässä aina, miten tämä projekti edistyy ja mitä saankaan tulokseksi.

Muihin asioihin.. Putkiset eli putkimiehet saapuu huomenna ENNEN kahdeksaa.. Ou Nou. Ja mä kyllä ihan oikeasti lähden evakkoon. Saavat sitten miehet täällä ihan keskenään Ukko-Kullan opastuksella häärätä koko päivän. Ajattelin, että lähden katsomaan sopivaa itsepalvelukirppistä, jonne voisin raahata taas puoli omaisuutta myyntiin. Saisi vihdoin varattua pöydän, niin saisi alkaa noita tavaroitakin hinnoittelemaan ja järjestelemään. Taas yksi homma lisää, mutta se on vaan tehtävä, muuten me hukutaan tänne tavaranpaljouteen ja täytyyhän mun alkaa keräämään sitä matkakassaa, jos vaikka marraskuussa karkaisi jonnekin lämpöiseen.

Tästä eteenpäin siis kookosöljyä tulee käytettyä hiuspohjan lisäksi myös ruuanlaitossa. Hih, kuullostaa hassulta, mutta näin se vain menee. Katotaan mihin tää mummeli taas joutuu ja kuinka nopeasti alkaa verkkarit taas tuntumaan löysältä. Toivottavasti pian. Niin ja sinne uimahalliinkin pitäisi pikkuhiljaa uskaltaa lähteä... vaikka onkin iso maha, iso arpi ja kalju pää. Löytyisköhän jostain aikuisten vaaleanpunainen uimalakki