Oliskohan aika kirjoitella taasen ihan kunnolla?

Eilinen ilta sujui ensin rättiväsyneenä usean päivän korumyyntien jäljiltä... ruokaa, suihkua ja silmien ummistelua ja sitten se iski: aivan järkyttävän hirmuinen ukkosmyräkkä. Minä se oikein laitoin pääkatkasijasta sähköt kokonaan pois, sillä sen verran minua on tuo ukkonen pelotellut täällä maalla. Tässä me sitten Ukko-Kullan kanssa ihmeteltiin ensin täysin vaaleanpunaista taivasta ja jännän keltaista maisemaa keittiönikkunan vierellä ja sitten tuo rytinällä nousi metsän takaa tuo musta ukkonen. Hittolainen, mikä tuuli ja tuiverrus. Salamia ei uskaltanut suoraa katsoa, sillä ne iskivät sen verran lähelle, että siinähän meinasi sokaistua. Pari kertaa jyrähtikin niin, että lasit ja meikäläisen polvet kilahteli. Hui, sanon minä. On se mahtava tuo luonnon mahti. Kyllä siinä pieni ihminen saa vaan vikistä ja mennä siihen suuntaan, mihin näytetään.

Pitkästä aikaa, olen tänään viettänyt suurta pohtimispäivää. Töihin palaaminen alkaa aiheuttaa sen, että alan pohtimaan mitä tekisin isona... taas tää alkaa. Yritin googlettaa: hanki elämä, löydä elämä, keksi kiva elämä, mitä tekisin isona? Mutta enpä vielä löytänyt etsimääni. Elämän tarkoituskin on vielä löytämättä sekä tiedossa ei ole vieläkään, että minne edes ensi maanantaina menen töihin... jipppiiiiii. Vuorotteluvapaajonossa olen kummallisesti siirtynyt sijalle kaksi, eli joku muu on kiilannut sairauslomani aikana jonossa eteeni. Enhän ole kuin vasta helmikuussa hakemuksen laittanut sisään. Jos tietäisin, että saisin elantoni koruista, en haluaisi mitään muuta tehdäkään, se on varma. Niin mukavaa hommaa tuo on! Korut ei kuitenkaan ole nyt niin hyvä tulonlähde, että sitä voisi kokopäiväisesti tehdä... ainakaan en usko niin. Ihanasti sain kyllä järvenpääläisiltä ihka oikeilta korutaiteilijoilta ylistäviä kommentteja koruistani ja niiden mielikuvituksesta ja siitä kuinka käytän taikinaa ja sen värejä hyödyksi. Saan kuulemma korut elämään?! Sain jopa heiltä työpaja tarjouksen...ovat valloittaneet pajoillaan vanhan tehtaan, jossa on useita ammatikseen kaikkea taidetta tekeviä ihmisiä. Kuulemma kutsuvat minut sitten myyjäisiinsä! Tuo Järvenpäässä höpöttely näitten rouvien kanssa sai minut miettimään sitten taas koulutusta vaikkapa artesaaniksi? Eipä olisi yhtään hassumpi ajatus.. Siellä kyllä ei ole vielä "ainevalintana" fimotaikinaa..mutta joskus?! 

Työhönmeno kyllä stressaa hieman, mutta kyllähän se jännittäisi varmasti ihan kaikkia näin pitkän ajan jälkeen. Yli vuoden olen ollut poissa töistä, jos ei ota huomioon maaliskuussa tehtyä kuukauden piipahdusta. Kuitenkin hyvänä puolena on se, että alkaa saamaan taas säännöllisesti palkkaa ja ... siinä se varmaan onkin, ne hyvät puolet meinaan.

Tällä viikolla meinaan ahertaa hieman koruja, sillä Ankkarock jylähtää käyntiin lauantaina ja sunnuntaina. Todella optimistisesti ajateltuna, reilu 600kpl koruja ei voi riittää, joten lisää on tehtävä..kuullostaa todella hullulta. Tosiasia on se, että mä haluun tehdä niitä koruja, ideoita on niin paljon pää täynnä ja niitä syntyi lisääkin tuolla Järvenpäässä. Mulla on tunne, että mä melkein halkean, jos en saa niitä ideoita toteutettua. Ettei hommat ihan loppuisi kesken, niin tällä viikolla pitäisi kirjottaa yksi tärkeä juttu. Nimittäin syöpäsäätiö järjestää kirjoituskilpailun syöpää sairastaneille tai -sairastaville ja kolme parasta saa kirjan julkaisun palkinnoksi. Helppohan tänne blogiin on pölistä ihmeellisyyksiä ja kummallisuuksia, mutta koitappas kirjoitella jotain kirjan tynkää.. eipä olekaan niin helppoa. Aina yöllä saan loistavia ideoita, mutta en ole noussut niitä kirjaamaan ylös. Eihän niitä sitten aamulla muista. Elokuun loppuun asti on aikaa kirjoittaa 3-5 sivun "esittely", se pitäisi tällä viikolla saada tehtyä. Ensi viikosta lähtien työ vie ihan varmasti minusta mehut taas ihan täysin.

Päätin olla tuon lonkka-lantiokivun kanssa nyt ihan rauhassa, sillä kontrolli on minulla lähestymässä muutaman viikon päästä, syyskuun alussa. En ole kuitenkaan joutunut ottamaan/ ottanut särkylääkkeitä, joten kauhian suuresta kivusta ei ole ollut kyse varmaankaan. Voihan tuo hellekin aiheuttaa kipuja, näin olen kuullut ihmisten sanovan. Mä en halua nyt lääkäriin ja sillä siisti. Tutkikoot sitten kontrollissa, jos on tarpeen.

Höpön-löpön-löpinä-höpinä..mitäs mulla vielä olis asiaa?! Kun tuppaa tätä tekstiä nyt taas tulevan aikas hyvin. Ai niin, mitattiin tänään verenpaineita Ukko-Kullan kanssa. Aikas hyvältä näyttää.. ei ole työstressiä ei. MINUN paineet oli 124/78 hih. Eikös se niin mennyt että hyvät yläpaineet lasketaan niin, että oma ikä+100 on optimaalinen paine!? Mä olen siis 24-vuotias nykyään, nuortunut ihan silmissä. Ihme homma :) Halusin kirjata nyt ihan kunnolla nuo paineet ylös, niin voin seurata mitä tuo töihinpaluu tekee noille paineille (luetaan: kuinka nopeasti siis vanhenen taas, kun paineet nousee jonkin yli 150... sithän mä olisin niinku 50v vai kuinka?) Joo, höpö-höpö, taidan muistaa ihan väärin tuon jutun :)