Tänään pännii sitten kaikki asiat pitkästä aikaa. Ihan kaikki, maailman kaikki asiat.

Ärsyttää tää sekasotku kotona, ärsyttää puista pudonneet oksat pihalla. Ärsyttää, kun ei ole rahaa. Ottaa otsalohkoon, kun pitäisi tehdä kaikkea, muttei saa vieläkään mitään aikaiseksi. Pännii, kun pitäisi ja täytyisi, muttei huvita. Olla näin, tehdä näin, pitäisi olla tuolla, täytyisi mennä tuonne. Tänään en tee enään mitään, enkä mene minnekään. Olen vain ittekseni apinanraivokohtauksessa. Pentele.

Mmmmmrrrrrr. Aaarrrrrrrggggggh.

Mistä tää johtuu? Miks mun mahaa kivistää joka päivä ja takaraivossa on pelko piilevästä pirulaisesta eli syövästä, sekin vielä tähän päälle. Pentele. Pitäis alkaa laihduttaakin, sillä kohta ei mahdu mitään päälle, enkä näe eteenpäinkään, kun maha on tiellä. Aarrgg. Tänään on tosi tyhmä päivä, oikein mäntti, pöhkölöntti, ei olis pitänyt nousta sängystä ollenkaan.

Kiitos kuitenkin siitä, että sain tänne tulla raivoamaan. Tapani mukaan syytän huomenna taas "sitä aikaa kuukaudesta". Ihan varmasti.. sen verran tunnen itseäni, onneksi.

Ugh. Otan kaksi kiloa suklaata ja meen sohvannurkkaan mököttään. Nih.