Terveisiä vain maailman hauskimmalta sienireissulta. Alkaa mennä ihan mahottomiksi nämä meidän reissut, mutta ketään ei varmastikaan haittaa joka viikkoiset nauruterapiat samaan hintaan? Naurettiin muuten niin, että posket ja maha on ihan kipeänä. Sienestyksestä johtuen pakaroista on taas löytynyt uusia lihaksia. Voi hassun hauskaa kuin kivaa meillä oli.
Eilenhän vähän pelkäsin, että joudun sieneen kahden jättipupun kanssa kun Mia lähti mukaan. Eeeiiiiii. Sellaisesta asusta ei tällä kertaa ollut kyse. Mia halusi välttämättä samanlaisen suoja-asun kun tädillä ja oli vielä lisännyt suojaukseen kumihanskat hämähäkkien varalta... Muistattehan, ettei kumihanskat kädessä kannata laittaa roudariteippiansoja mihinkään...
Tämä oli naurukohtaus 1. (Kattokaa nyt noita huppupäitä.....oikeasti!! Huppua ei vielä tässä vaiheessa oltu teipattu kiinni naamaan...)
Minä se katselin näitten kahden teippailuja, sillä päätin taas pärjätä pelkällä hirvikärpäspaidalla. Hyvin pärjäsinkin, mutta saan kyllä kiittää mainioista nauruista näitä ihanuuksia. Ensin mentiin meidän salaiseen paikkaan ja sieltä löytyikin mahtavasti suppilovahveroita, lampaankääpiä, mustavahakkaita ja valko-orakkaita. Muutamassa muussakin paikassa käytiin ja saaliin ollessa jo hurjan iso, lähdettiin ajamaan kohti tädin mökkiä. Jalatkin oli tässä vaiheessa ihan pökkelöt. Keskellä hiekkatietä, täti veti jarrut pohjaan ja katseli metsään. Hän oli nähnyt tien varressa tatteja. Viimeisillä voimillaan hän nousi autosta ulos ja kävi nappaamassa tatit kyytiin. Päästiin taas 20m ja jälleen jarrut. Uusi tatti kyytiin... nauraa rätkätettiin, että tässä olikin autottoman päivän kunniaksi tosi hieno sienestystyyli.. ajaa nyt ympäriinsä ja tiirailla auton ikkunasta sieniä. Miakin katseli takapenkiltä sieniä nenä kiinni lasissa, voi elämä että me ratkettiin nauramaan uudelleen, sillä Mian päähän oli teipattuna hirvikärpäsansa (jeesusteippiä tarrapinta ulospäin) ja nyt Mian otsa oli tarttunut tatteja etsiessä takapenkin ikkunaan kiinni. Me oikeasti naurettiin niin, että tädiltä meinas poksahtaa umpisuoli ja mulla meinas posket räjähtää. Auto oli ihan pakko pysäyttää, sillä muuten oltaisiin varmasti oltu ojassa. Toinen jää kiinni ikkunaan otsateipillä... apua!!
Kaikista hauskuuksista huolimatta, minun sienikaverini olivat tänään aikas vaikuttavaa väkeä. Mitä näistä kuvista tulee mieleen?
Selkeitä CSI-tyyppejä. Tutkimassa juuri tapahtunutta murhaa metsässä. Eikös ole vaarallisen näköisiä tyyppejä?
CSI:n tyyppejähän ne olikin. Tässä ASENNE-poseeraus.
Tämän viikon sienisaalis!! Nam-nam!!
CSI-tyypitkin oli mega-iloisia!!
Sieniretkelle päätimme taas lähteä ensi viikon torstaina, luvassa varmasti isoja sienisaaliita sekä mahtavaa nauruterapiaa. Huh.
Kommentit