Huh. Minä joka ostin askartelutarvikkeet joulukortteihin jo elokuussa ja aloin tekemään niitä syyskuussa terapia-tyyppisesti sairaslomalla, niin... Laittelen kortteja kuoriin vkonloppuna ja huomaan, että ne ei riitäkään. Tänään olen sitten liimaillut ja leikkaillut lisää kortteja ja nyt onneksi kaikki on valmiina, kunhan kuivuvat. Mä oon just tällanen. Aloitan hyvissä ajoin, mutta kuitenkin viimeistelen viime tingassa. Voipi olla, että tykkään tästä tyylistä, kun aina hommat toimii näillä ehdoilla.

Jouduin nyt viikonloppuna korkkaamaan ekaa kertaa Primperan eli pahoinvointilääkerasian. Viime viikkoisesta sytojen haju- ja jaffa-inhotuksesta on nyt jäänyt päälle kokoajan vaivaava huono-olo, etova olo, pala kurkussa. Oon tainnu liikaa viime kirjoituksissani paukutella henkseleitä, kuinka hyvin olen sytot tähän asti kestänyt ja nyt rankaistaan... en tiiä. Kauheesti ei tartte höslätä, enkä höslääkkään, sillä silloin etova olo vaan yltyy. Rauhassa kuluttelen päivääni ihmetellen ja vain olemalla.

Sain kuitenkin eilen suurimman osan KESÄN kukista poistettua pihapiiristämme, onneksi. Pakkasta on ollutkin sitten eilis illasta lähtien 15 asteen paikkeilla. Ulkona on niin kaunista, rauhallista ja auringonlaskukin saa kovilla pakkasilla kirkkaita hienoja värejä seurakseen. Kissat ei vaan sitten yhtään tykkää pakkasesta. Nuorin kissamme nukkuu maha kiinni patterissa, eikä ole edes nenäänsä näyttänyt ulko-oven läheisyydessä.

Huomenna olisi vuorossa taas sytoja, sitä penteleen bleomysiiniä, joka nostaa kuumeen ja hirmuisen horkan. Ystäväni Taina sanoi viime viikolla, että miks en ottaisi sitä grammasta paratabsia jo ennakkoon, jos sitten ei tulisi niin hirveä olo...enpä häntä kuunnellut. Tällä viikolla Taina uskon sinua ja otan sen huomenna hyvissä ajoin. Katsotaan sitten mihin horkkaan tämä mummo joutuu vai selviääkö helpommalla.