Kovalevyn tyhjennys ei oikeastaan onnistunut eilen. Digiboxista kyllä, mutta oma pää tuli jotenkin taas täyteen ajatuksia ja mietteitä. Mikäköhän siinä sitten on, että niitä yrittää alkaa miettiä aina yöllä? Miksi ratkaisuja asioihin yrittää aina etsiä pimeän tultua? Toisaalta yö on potentiaalisinta aikaa, sillä silloin on luultavammin täysin yksin ja hiljaa ajatustensa kanssa. Mikään ei sinua häiritse.

Mieleeni tuli yöllä tätini, joka kuoli reilu 20 vuotta sitten levinneeseen rintasyöpään. Olin itse silloin 15-vuotias, joten hirmuisesti ei muistikuvia minulla ole. Muistan vain viimeisen sairaalakäynnin Meilahdessa, tätini oli aivan keltainen ja uupunut. Jotenkin tuo muistelo ei kuitenkaan tuonut mieleeni hirmuisen huonoja asioita, vaan mietin sitä, kuinka onnellisia me syöpään sairastuneet olemme tänäpäivänä, kun syövän hoito on parantunut ja kehittynyt niin valtavasti. 20 vuotta sitten hoito on ollut varmasti aivan toisenlaista ja samoin selviytymisprosentit. Munasarjasyöpä ei ole se paras mahdollinen syöpävaihtoehto, sen salakavaluuden takia ja se, että se huomataan yleensä liian myöhään. Onni onnettomuudessa minun kasvaimeni halusi kasvaa valtavan isoksi ja sen takia löytyi kuitenkin hyvissä ajoin. Kuitenkin näitä asioita kääntelee ja vääntelee päässään yön tunteina. Selviänkö minä? Miten läheiseni selviävät? Huh, onhan taas pohdittavaa.

Tänään muuten sattumalta huomasin, että LIV-kanavalta tuli Naisten sairaala-ohjelma, jossa 25-vuotiaalla naisella epäiltiin munasarjasyöpää. Otin ne talteen kovalevylle, (kun samaan aikaan olin siellä hammaslääkärissä). Jatkoa seuraa ohjelmiin varmaan ensi maanantaina. Täytyy muistaa nekin tallentaa. Kyse on amerikkalaisesta reality-sarjasta, joten saas nähdä onko se niin informatiivinen, kuin haluaisin sen olevan.

On se jännä, että en saa tätä tiedonjanoa pysäytettyä mitenkään.. Haluaisin kokoajan lisää tietoa. Uskoisin, että kaikki Google-tohtorin sivut on jo läpikäyty, siis ne, joissa on jotain järkeä:) Haluaisin pompata jo oikeastaan helmikuulle ja siihen, että hoidot olisivat ohi ja saisin ”puhtaat paperit” ainakin joksikin aikaa. Mutta tiedetään, tiedetään... sinne en voi pompata, tämä on käytävä läpi ja tälle on joku tarkoitus. Olen aina ollutkin sellainen ”kaikki-minulle-nyt-heti-ihminen” ja tämän kokemuksen tarkoitus on varmasti opettaa minulle (ainakin!!) kärsivällisyyttä. Toivon, että sitä myös opin.

Huomenna cocktailille naistenklinikalle, vuorossa taas nopea 1,5 tunnin keikka ( tiputuksessa Bleomysiiniä esilääkkeitten kera).