Olihan markkinaviikonloppu.. hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Hieman pöhkösti oli markkinat järjestetty, kun markkina-aluetta löytyi kolmesta eri paikkaa. Ihmisten oli ehkä hieman hankala paikallistaa, missä kaikkialla niitä myyjiä sitten onkaan. Meidät käsityöläiset oli sijoitettu erikseen ja reippaasti yli puolet paikoista jäi tyhjiksi. Olisikohan meitä ollut joku kymmenen myyjää. Suuria ihmismassoja ei liikkunut ja satoikin molempina päivinä. Toisaalta, kokemusta rikkaampana ja nyt on uusi teltta koeajettu ja saa miettiä vielä pieniä viilauksia esillelaiton osalta. Hyvin kerkesi miettimään, kun kiirettä ei tosiaan ollut. Paranneltiin maailmaa taas naapureitten kanssa ja kivoja naapureita olikin!!

Kyllä nuo markkinapäivät laittaa naatiksi. Onko se raitis ilma sitten vai mikä lie touhotus? Meikäläinen kun löysi torstain sienireissun jälkeen taas ihmeellisiä lihaksia takareisistä ja pakaroista, niin ne ovat saaneet kyytiä myös nyt markkinoilla. Koittakaahan kasata ja purkaa metalliputkista painavaa telttaa sekä kantaa tavaroita ees taas. Hyvää hyötyliikuntaa tuokin! Ainakin se kyykistely tekee nannaa takareisille. Tiedän kuitenkin, että vaikka kuinka täällä väittäisin sitä markkinapaikan kokoamista hyötyliikunnaksi, niin pitäisi liikkua ihan muutenkin. Vähemmälle on jäänyt... pöh. Mielessä onneksi kuitenkin, ettei ihan ole unohtunut.

Sienimetsään toivon pääseväni ensi viikollakin, jos ei nyt ihan hirmuisesti sada. Tuli meinaan annettua koko torstain saalis isälle.. Hih, mä oon just tällanen. Sais sitten itsellekin sieniä pakkaseen.

Huomenna olisi aika päätohtorille, sellainen kontrolliaika. Jutellaan vähän miten menee ja miltä tuntuu. Asiat on tietysti nyt paremmin, kun kauan odotettu vuorotteluvapaakin alkoi, mutta jotenkin tuntuu kivalta mennä tuonne. Vasta näin jälkikäteen olen tajunnut, miten eri ihminen olin tuossa keväällä ja alku kesästä. Olin kyllä ihan pihalla ja siis todella masentunut. Missä ihmeessä olisinkaan, jos en tuolloin keväällä olisi tajunnut hakea apua henkiseen pahoinvointiini!?

Mä olen niin taas mennyt, etten ole kerinnyt vastailla teidän kommenteihinkaan. HÖH! Mutta arvatkaas, olisinko MINÄ halunnut ottaa kuvan siitä mun sienikaverista torstaina?! Ihan varmasti olisin!! Se on niin suloinen täti siinä asussa!! Jääköön nyt vain jokaisen mielikuvituksen varaan se, miltä tätini näytti. Hassun hauskalta,sanon minä. Kuvauslupaa en ole saanut... ehkä jonain vuonna sitten! Muistan kun pienenä "täti" aina kielsi sanomasta häntä tädiksi. Kuullosti varmaan liian vanhalta hänen mielestään. Hih, nyt saa sanoa täti ihan reilusti! Ehkä tämä kuvauskin onnistuu muutaman vuoden päästä!! Ihana täti olet :)

Juu tosiaan, otsikossa olikin noista päivätöistä. Juup, ei ehkä vieläkään kannata päivätöitä lopettaa noitten koruhommien kanssa... sen verran hiljaista oli tänä viikonloppuna. Ai niin, mutta enhän mä olekaan nyt töissä vaan vapaalla. Jee. Mä en nyt ehkä ihan vielä tajuu tätä vuorotteluvapaata, vuoden mittaista sellaista!