Nam. Tänään oli kiva päivä. Puolen päivän aikoihin kävin päätohtorin luona taasen juttusilla ja kyllä puhuttavaa näköjään löytyy. Nyt on käyty läpi syöpä, työasiat, ylipaino (=suhde ruokaan) sekä tietysti oman minääni tutustumista...tai jotain sellaista. Tänään minulla oli varattuna 45min aika, minun mielestäni, mutta aikaa vierähti 1,5 tuntia. Taidan olla liian kova höpöttämään... On se vaan jännä edelleenkin, että tuollaisen turina-session jälkeen on olo kyllä ihan megaväsynyt. Tänäänkin simahdin sitten hetkeksi päivällä. Tällä erää päätohtorilla käynnit oli tässä, mutta kuitenkin sain suosituksen miettiä psykoterapiaa. Voisi olla hyödyllistä jos vain itse sitä haluan. Sillä tarkoitetaan intensiivisempää "hoitoa" eli keskustelut olisivat kerran viikkoon noin 15 kertaa, tarpeen mukaan. Itseasiassa ei ehkä niin huono idea, sillä olen saanut tässä puolessa vuodessa kyllä hyvää apua myös tältä päätohtorilta. Kuulemma kelakorvaukseenkin olisi hyvät mahdollisuudet... katsotaan. Tietysti terapiassa pitäisi loput maksaa itse kelakorvauksen jälkeen...enkä tiedä nyt vielä miten tulee käymään tuon vuorotteluvapaakorvauksen kanssa. Katsellaan. Ja tuota terapiaa pitää sitten joku psykoterapeutti, eli uuden "päätohtorin" tykö joutuisi sitten menemään.

Se on jotenkin jännä, kun tuolla päätöhtorilla voi päästellä kaikki ajatukset ja huolet niin huolettomasti ulos. Ei tarvitse säästellä taikka ajatella, että kuuntelijalle tulee huono mieli tai että ne jäisi päähän ne ajatukset pyörimään. Aina olen voinut asioistani keskustella ystävienikin kanssa, mutta varmasti sitä jollain tapaa suojelee myös läheisiään taikka ystäviä ja jättää jotain kertomatta?! Ehkä? Totean varmasti joka kerran jälkeen, että puhdistava kokemus ja sen takia väsynyt sellainen. En yhtään ihmettele, että amerikassa on kaikilla oma psykiatri, ei tekis pahaa kenellekään meistä.

Voi kuulkaa, mä sain tänään ihan ihka oikeaa sushia!! Meillä oli trehvit veljen ja käpyn kanssa Helsingissä, mentiin Koto-ravintolaan syömään. Nam! Nam! Nami-nam! Meni kuulkaa nigirit ja makit, lohella, kurkulla, jättiläisravulla, ai nam. Ne on niin hyviä!! Kiva oli nähdä velikultaakin pitkästä aikaa. Höpistiin ja turistiin.

Kyykäärme on nyt tullut mun uniin. Varmasti viime viikkoinen törmäys metsässä aiheutti sen, että nyt se vihainen kyy seuraa mua unissa ja kiusaa mua tosissaan. Viime yönäkin se puri mua monta kertaa ja moneen paikkaan. Mene pois! Yritin taas unikirjasta katsella, mitä se käärmeen näkeminen oikein tarkoittaa ja siellä oli jotenkin tyhmästi, että kiemurteleva käärme meinaa oman elämän mutkia taikka käänteitä... jotain ihmeellistä, en oikein ymmärtänyt. Mulla on oikea käsi ihan sairaan kipeä, johtuen varmastikin jostain lihasjännityksestä, kun se sitten puutuu aina yöllä. Sitähän se käärmekin mun unessa sitten jyysti oikein kunnolla. Se oli välillä mun paidankin sisällä ja yritin puristaa sitä kuoliaaksi... kuitenkaan siinä onnistumatta. Joku yritti tulla apuun ja houkutella sitä käärmettä muualle, mutta se vain seurasi mua ja yritti kokoajan purra. Jos joku viisas omistaa nyt paremman unikirjan, niin vinkatkaahan mitä tuo aggressiivinen käärme oikein meinaa!