Touhupeppujen kuningatar täällä morjens!

Ziiiiuuuh ja viiiiuuuh vain kuuluu kun juoksentelen ympäriinsä. Viime öinen uni kuvaakin hyvin tätä tämän hetkistä tilannetta. Olin unessa lähdössä Ukko-Kullan kanssa jonnekin, oltiin lentokentällä. Annoin kaikki tavarat Ukko-Kullan haltuun ja sanoin, että mun tarttee hoitaa vielä pari juttua..huomasin samalla, että olin unohtanut passit taikka liput kotio. Mä lähin sitten kauhealla vauhdilla niitä unohtuneita hakemaan ja touhottamaan samaan aikaan sannamaisesti sataa asiaa. Kun tulin takaisin lentokentälle, en löytänyt sitä kotimaan lähtöselvitystä, minne mun tartti mennä. Lensin (siis ihan oikeasti lensin, silleen rintauinti-tyylillä kauhoin eteenpäin) ympäri lentokenttää, enkä löytänyt sitä paikkaa missä mun tarvitsi olla enkä löytänyt edes Ukko-Kultaa. Hieman ahdistava uni, mutta lentäminen on edelleenkin kivaa unissa.

Haluaisin nyt analysoida ihan huvikseni tätä unta kontra oma elämäni tällä hetkellä. Lähtö jonnekin= minne suuntaan elämässäni lähden...mahdollisuuksia näyttää olevan tarjolla useampia. Unohtaa asioita= touhottaa liikaa samaan aikaan... vielä ei hirmuisesti unohdu mitään, mutta lähellä tällaista tilannetta ollaan. Touhottaa sataa asiaa samaan aikaan= tätä ei tartte ees analysoida. En löydä lähtöselvitystä taikka ees Ukko-Kultaa= olen hukassa, en tiedä minkä vaihtoehdon elämässäni valitsen. Lentäminen= mahdollisuus tehdä/mennä, mitä haluaa..vai onko?

Huomenna menen "työlounalle", koskien paikkaa mitä minulle tarjotaan syksyksi omalta työnantajalta. Houkuttelevaa, mutta toisaalta niin pelottavaa. Isot saappaat olisi täytettävänä, mutta mikäs mulla on vaaleanpunasissa saappaissa ollessa. Ei haittaa. Kyse on vain siitä, että en edelleenkään tiedä haluanko takaisin ravintola-alalle, ainakaan suoranaisesti. Olisin maailman pöhköin, jos en lounaalle menisi, sen takia menenkin. Mahtava paikka ja pari vuotta sitten oleva Sanna olisi ottanut paikan vastaan kyselemättä, mutisematta, hanttiin panematta. Olisi oikeastaan laulaen juossut jo sinne. Olisi voinut intopiukeana jo aloittaakin, vaikka olisi vapaalla.

Mitens muuten tää touhotus? Korupuoli on lähtenyt nyt niin haipakkaa käyntiin, että siinä touhussa en meinaa mukana pysyä. Yhteydeottoja tulee päivittäin, että koruja haluttaisiin sinne ja tänne ja tukkumyyntiäkin on jo kysytty. Mä oon niin sekaisin! Aivan mielettömän onnellinen ja kaikessa touhotuksen määrässä ihan suunnattoman otettu, että minun koruni ihastuttavat ja hymyilyttävät ja vielä sekin, että ne kiinnostavat jo jälleenmyyjiäkin hirmuisesti. Mahtavaa!! Tähänhän mä pyrinkin.... Eihän ole oikeastaan sellaista hommaa, mihin tämä tyttö ei lähtisi täysillä. Läpi mennään vaikka tiiliseinän, se on vissi homma. Omiin hulluihin ideoihin tarttee uskoa, niin sitten voi saada jotain aikaiseksi, vai mitä? Äitikin tulee tässä joku hetki minulle avuksi liimailemaan korunosia, kun minä touhotan massasta osia. Kirjapäällikön 11-vuotias tyttökin soitti tänään minulle ja ilmoittautui myös töihin, jos tarttee. On kuulemma tarkka ja täsmällinen liimaaja :D Ihanaa saada apua!!

Jääkiekostakin on ihan pakko puhua. Mä oon niin hermona. Mä oon syöny noissa matseissa jo kaikki mun kynnet!! Apua. Mitäs jos tulee jossain vaiheessa Ruotsi vastaan taikka mennään sitten ihan finaaliin? Mitä ihmettä mä sitten järsin?? Tarttis kehitellä varmaan sellanen "kynsikoru", jota vois jännityksissään pureskella. Tai sitten ostan ihan koirien puruluun kaupasta. IIIIIIKKKKKK! Huomenna olis syöpäyhdistyksen viimeinen uniryhmäkin, mutta valitettavasti ihan fanaattisena jääkiekon ystävänä, tuo Suomi-Norja peli vie voiton. Olen pahoillani. Päivitin viime pelin jälkeen facebookiinkin, että eihän tästä tule mitään, sillä finaalimatseissa ei ole yhtään katsojaakaan , kun kaikki ovat jo ekoissa matseissa kuolleet sydänkohtauksiin. Missä mun nitrot on? Voi miten jännää!!! Ihan hirmu jännää!!!

Jääkiekko, korutouhotus, markkinat, festarit ym.ym.ym ovat tehneet taas sen, että koko talo on kuin pyörremyrskyn jäljiltä. Voi apua. Ensi viikolla mun on PAKKO saada roudattua noi korukamat tonne yläkertaan ja tehtävä se askarteluhuone taikka suoraan sanoen koruTEHDAS sinne. Tällä hetkellä meidän keittiön pöytä toimii koruntekopaikkana, korujen postitus- ja pakkauspaikkana... ai jaa, siis pitääks siin mahtua syömäänkin taikka lukemaan hesaria? Ei meillä tällä hetkellä. Touhoti, touhoti.

Raumalaiset huomio! Tulen lauantaina Rauma rock rockiin ja minulla on yksinoikeudella permanto! Huuuuiiiiiii. Löysin koruorjankin tuolle keikalle :D HAHTIS lähtee mulle hommiin! Jeee!!

Summa summarum. Hirmuisen hankalia päätöksiä tehtävänä. Minnepäin tästä jatketaan? Kantaako elämä sellaisenaan? Hypätäkkö pää eellä vaiko jalat eellä? Se joka ei uskalla, pelkää aina.