Huh. Eilen oli aikasmoinen päivä.

Sain tuloksia tietokonetomografista ja hoitosuunnitelman. Luulin meneväni NKL:n poliklinikalle, mutta ilmoittautuessani minut ohjattiinkin "alakertaan" eli NKL:n syöpäpuolelle suoraan. Tapasin oikein asiallisen naislääkärin ja sain keskustella hänen kanssaan melkein tunnin. Olin aikaisemmin päättänyt, että teen ison kasan kysymyksiä paperille, jotta muistan kaikki minua vaivanneet asiat kysyä...minut tuntevat ihmiset varmaankin nyt hieman hörähtävät kun tietävät, etten kirjoittanut mitään:)

Oli kuulkaa informatiivinen tunti. TT-kuvat olivat puhtaat, niistä ei löytynyt mitään merkkejä etäpesäkkeistä. Ainoastaan molemmista munuaisista yht. 3 kpl poikkeamia, jotka todettiin hyvälaatuisiksi rasvakasvaimiksi (angiomyolipoomia) ja näille ei tarvitse mitään tehdä. Jipppppiiiiii!! Mä olin niin varma tästä etäpesäkeasiasta... Mun kasvain-möllykkäkaveri kasvatti itsensä niiiin isoksi hetkessä, keskittyi siis omaan egoonsa ja itsensä kasvuun, että unohti kasvattaa etäpesäkkeitä. Näin mä tämän asian mietin, heti kun selvisi, että tää on syöpää. Hyvä asia minun kannaltani.

Aggressiivisuudessaan tämä kaveri vei voiton. Luokitukseltaan Gradus 3, levinneisyysluokka 1.

Tässä lainaus syöpäjärjestön sivuilta, jotta kaikki pysyvät mukana:

Munasarjakasvaimia on kudosopilliselta rakenteeltaan hyvin monenlaisia. Munasarjasyöpä jaetaan kolmeen erilaistumisasteeseen (gradus 1-3) mikroskooppisen löydöksen mukaan. Gradus 3:n kasvaimet ovat luonteeltaan helpommin leviäviä ja niiden ennuste on jonkin verran muita huonompi.

Munasarjasyövän levinneisyys ja potilaan yleiskunto vaikuttavat hoidon valintaan.

Munasarjasyövän levinneisyysluokittelu:

Levinneisyysaste I

Syöpäkasvain on rajoittunut joko toiseen tai molempiin munasarjoihin.

Levinneisyysaste II

Syöpäkasvain on levinnyt munasarjojen ulkopuolelle, mutta rajoittunut lantion alueelle.

Levinneisyysaste III

Syöpäkasvain on levinnyt munasarjojen ulkopuolelle, mutta rajoittunut vatsaontelon alueelle.

Levinneisyysaste IV

Syöpäkasvain on levinnyt maksaan tai vatsaontelon ulkopuolelle.


Munasarjasyöpä pyrkii leviämään lantion ja vatsaontelon imusolmukkeisiin ja vatsakalvoon ja kasvamaan sisäelinten ympärille. Sairauden myöhäisvaiheessa se voi levitä verenkierron mukana myös maksaan, keuhkoihin, luustoon tai keskushermostoon.

 


 

Sytostaattihoidot alkavat ja aikas pian. Jotenkin olin ajatellut, että niidenkin aloitusta saa odotella, kuten kaikkea tämän sairastumisen aikana on saanut odotella. Aloitus on kuitenkin jo reilun viikon päästä 26.10.09. Hoidot kestävät 12 viikkoa, eli helmikuulle. Saan BEK-hoitoa, joka tarkoittaa kolmen solumyrkyn yhdistelmää: Bleomysiini, etoposidi ja karboplatiini. Teratoomaan annetaan aikas ”räväkkää” sytohoitoa, ensimmäisellä viikolla viitenä päivänä peräkkäin, vko 2 ja vko 3 yhtenä päivänä. Tätä Hoitojaksoa toistetaan sitten neljä kertaa, eli yhteensä 12 viikkoa. Hoidosta johtuen väistämättä tulevat hiukset lähtemään ja muitakin haittavaikutuksia voi olla. Pahoinvointia, iho-ja limakalvon muutoksia, vilua, lämmönnousua, ruokahaluttomuutta... Sittenhän sen näkee mitä näistä tulee/saa, turha niitä on etukäteen stressailla.

Peruukkikauppaan sain ajanvarauslappusen...tästä asiasta voin kirjoitella myöhemmin, se meinaan aiheuttaa aikasmoisia ajatuksen vilinöitä. Olen saanut kyllä villejä ehdotuksia uudesta LOOK-istani ( uudesta minästä), että minun kannattaisi hommata vaaleanpunainen tai Elvis-peruukki.. Ehkä kuitenkin mietin näitä vaihtoehtoja vielä hetken. Kiitos, kun uskallatte vitsailla mun kanssa. En haluakaan tästä totista hommaa.

Teratoomasta lääkäri vielä totesi, että on todella harvinainen. Munasarjasyöpää todetaan noin 400-500 Suomessa vuosittain. Näistä noin 3-4% on itusolukasvainten aiheuttamia ja itusolukasvaimia on monenlaisia, teratooma on vain yksi niistä. Hänellä ei ollut muistikuvaa, että olisi ollut ”teratoomaa” hoidettavana pitkään aikaan ainakaan Naistenklinikalla ja sinne kuitenkin tulee kaikki HUS:in alueen gynekologiset syöpäsairaukset hoidettavaksi. Harvinainenhan mä olen aina tiennyt olevani...

Sairaslomaa sain tällä erää helmikuun loppuun saakka ja voi että olen onnellinen, että minun ei tarvinnut siitä sairaslomasta alkaa vääntämään. Minullehan kävi tässä pari viikkoa sitten niin, että minut leikannut kirurgi ei antanut minulle sairaslomaa enään, vaan oli sitä mieltä, että voisin mennä töihin. Oookooo...fyysisesti olen ollut leikkauksen jälkeen ihan hyvässä kunnossa, mutta kuka on väittänyt, että olen psyykkisesti ollut hyvässä kunnossa ja työkunnossa?!?! Kirurgeilla näyttää olevan nuo sosiaaliset taidot hieman heikommat, ei ajatella potilasta kokonaisuutena vain ja ainoastaan”löytynyt kasvain-poisleikattu-toipunut leikkauksesta-ok-terve”- mentaliteetillä. Todella hyvin tämä kirurgi leikkauksen hoitikin, siitä ei ole mitään sanomista ja sairaslomaakin sain sitten häneltä 2 viikkoa viimein pakottamalla. On se jännä.

Toissa yönä, kun yöuneni oli totaalisen hukassa, parantelin terveydenhuoltoa tältä osin mielessäni. Ok, turha puhua tässä maailman tilassa resurssien lisäämisestä millään alalla, mutta kunhan haaveilin. Haaveeni koski ihmisiä, jotka saavat tietää olevansa vakavasti sairaita, niinkuin mulla tää syöpä. Olisi mahtavaa, jos ”hoitona” olisi myös automaattinen ajanvaraus esim. psykiatriselle sairaanhoitajalle keskustelua varten. Minun tapauksessani ei kukaan minulle sairaalassa puhunut syövästä syöpä-sanalla. Ystävällisesti viimeisenä sairaalapäivänä minulle tuotiin syöpäjärjestön esite sekä tilauskaavake, jolla voisin tilata pieniä infokirjasia ilmaiseksi kotia. Hyvä näinkin, jos ihminen on oma-aloitteinen. Mutta siltikin olisin ollut valmis keskustelemaan jonkun kanssa hieman enemmänkin. Kyllähän GOOGLE-tohtori on myös hyvä, sieltä saa hienosti asioita selville.. Jos psykiatrisen sairaanhoitajan ”psyykkiselle avulle” ei olisi tarvetta, voisi hänen kanssaan käydä läpi esim. sairaalamaksujen maksukattoihin liittyviä asioita, matkakustannukset, lääkekorvaukset ym. Asioitahan on miljoona, mistä voisi keskustella. No joo...haave mikä haave. Ehkä jossain toisella aikakaudella tämäkin on mahdollista, jolloin ihminen menee tehokkuuden ja tuloksen tekemisen edelle.

Kauhian infopläjäyksen laitoin tuonne alkuun. Mitäs mietteitä tämä kaikki sitten eilen toi mieleeni?

Olin oikeastaan onnellinen, että niin paljon selvisi asioita kerralla. Sain tietoa, mitä olin jo pitkään kaivannutkin. Vaikkakin lääkärin puhuessa nyökkäilin ja mietiskelin itsekseni, että ”juu, tuon löysin jo googletohtorilta..ja tuonkin tiedän juu. On se viisas se google-tohtori.”

Gradus 3 hieman pelottaa, varsinkin kun alkuun muistin, että luokkia on neljä... Kotona googletohtori kuitenkin muistutti, että vaihtoehto olikin pahin mahdollinen. Mutta periaatteessa mitä sitten? Oli se sitten kolmonen, vitonen, seiska tai kolmetoista, se on mulla ja sen kanssa on elettävä nyt. Kolmonen on aina ollut mun lottorivissä..lotossa en suuria voittoja ole voittanut, ehkä voitan sitten terveyden?

Sytostaatit... olenhan tiennyt, että ne alkaa kaikessa tapauksessa, mutta niiden alkaminen hieman pelottaa. Nyt olen fyysisesti hyvässä kunnossa, mutta mihin kuntoon menen, kun kehooni isketään tuollaisella vauhdilla myrkkyjä? Hiukset...en ole valmis niitä menettämään vielä.. Kuka ne ajaa lopullisesti pois? Peruukissa ei voi käyttää hiuslakkaa..mulla ei tule sitten olemaan ”torttua”. Tunnen itseni kerrankin pissikseksi, kun mietin joitain hiuksia niin paljon. En ole ikinä ymmärtänyt, miten paljon hiukset merkitsee minulle. Terveyshän tässä on pentele tärkeempää!! Ehkäpä tämän ulkonäöllisen seikan kanssa opin vielä olemaan, hiljaa hyvä tulee. Onneksi on sentää talvi tulossa, niin en aiheuta pipo päässä niin paljon ihmetystä. Jos olisikin kesä, minut leimattaisiin varmaan kylähulluksi samantein. Olen viimeksi pienenä pitänyt pipoa...taidan alkaa kutomaan niitä itselleni, vaikka en todellakaan osaa kutoa tai neuloa. Ukko-kullan ehdotus oli, että sellainen ”Katto Kassinen-ropelli-pipo” olisi hauska.. On teillä rakkaat ihmiset ehdotuksia :)

Tuplauni. Johtuisiko eilisestä infopläjäyksestä ja hoitosuunnitelman saannista, että mieleni rauhoittui ainakin hetkeksi. Sain eilen unen päästä kiinni suhteellisen nopeasti, vaikkakin Ukko-kulta piti taas oman konserttinsa vieressä.

Näin unta, että näin unta, eli tuplaunta. Nukuin sikeämmin kuin piiiiiittkääään aikaan.

Nam, se teki hyvää!!