Mä olen niin ylpeä!!!! Sain eilen tehtyä loppuun ihka-ihanan ensimmäisen piponi tai myssyn..mikä onkaan. Hieman pieneksi tuo jäi, eli ihan pallopäältä näytän tuonkin kanssa. Lisukkeina ripustus lenkki päänpäällä ja korvalämmittimet sivuilla.. Tarkoitus oli saada tehtyä katto-kassinen-ropellipipo, mutta en saanut pysymään sitä ropellia pystyssä, niin sitten siitä tuli lenksu.

Ja anteeksi, mun on ihan pakko irvistää tuossa pipokuvassa... se on jotenkin kivempaa :) (ja silmätulehduskin vielä käynnissä...)

Mielettömän hauskaa oli tuo virkkaaminen. Kädet on kylläkin ihan jumissa tai enimmäkseen sormet ja eihän siitä telkkarin katsomisesta tullut mitään tuota tehdessä. Mutta hyvä niin! Pientä sormi- ja aivojumppaa välillä.

Tänään sytostaattihoidot sujuivat hirmu nopeasti. Minulla oli kivaa jutteluseuraa naapurin rouvasta. Kerettiin puhua ummet ja lammet siinä tiputuksen aikana. Hänellä oli myös munasarjasyöpä, levinnyt sellainen kylläkin ja oli saanut hoitoa jo maalis-huhtikuusta saakka. Välillä tuo syöpä on vaikea saada haltuun... Sen takiahan tuo on niin petollinen ja vaarallinen. Omassa taistelussani meinaan härnätä syöpää omalla positiivisuudellani...ottakoot siitä oppia ja menkööt muualle riehumaan. Vois mun puolesta hävitä vaikka koko maapallolta! On se hurja, kun lauantaina syöpäjärjestön gaalakonsertissakin kerrottiin, että meistä kaikista joka kolmas sairastuu syöpään jossain vaiheessa elämäänsä. Tähän voisin kertoa ironisen tarinan siitä, kun keskustelimme kesällä juhanuksen aikoihin ystäväni kanssa puhelimessa (tällöin en ollut vielä sairastunut). Ystävän lähipiirissä oli syöpäepäily ja oli kyseessä minun ikäinen nainen. Siinä sitten keskusteltiin ja minä totesin, että tuskin meistä kukaan enään pääsee täältä maailmasta pois, ilman että sairastaa syövän... 2 kuukautta myöhemmin minulla todettiin syöpä. Olisikohan pitänyt tuolloin olla hiljaa?!

Alan muuten olemaan aika sujut tämän uuden hiustyylin kanssa. Tänäänhän olin ekaa kertaa ihmisten ilmoilla huivin kanssa ja ajattelin, että kaikki tuijottaa kauhiasti. Höh, eihän kellään ole aikaa tuijotella muita. Kiire on niin kova ihmisillä, että eteenpäin menevät sellaisella vauhdilla, että kerkiävät katsomaan vain omia kenkiään ja mihin niillä astuvat.

Keksin muuten eilen muutaman syyn, miksi tämä nykyinen hiusmallini on parempi kuin entinen

  1. ei tarvitse kuukausittain värjätä tyvikasvua

  2. kuluu ainakin 5 kertaa vähemmän shampoota

  3. ei tarvitse miettiä koska menee suihkuun, sillä uus hiusmuotini kuivuu minuutissa

  4. hiuslakan suuri käyttö loppunut–maailma säästyy, kun ei ole ponnekaasua käytössä

  5. ei ole enään niitä päiviä, kun hiukset eivät taivu mihinkään. Nyt ne on vaan

  6. ei ole huolta kuivista latvoista tai kampaajalle menoista

  7. ei tartte hoitoainetta, kun hiukset ovat selvät heti pesun jälkeen

  8. eipä hikoile niskaan hiukset..ei

  9. Ukko-Kulta hieroi just mun hartioita..ei ollu hiukset tiellä ei..

Tässä vielä kuva myssystäni ja lisäksi galleriassa irvistyksen kera. Tästä tulee mieleen jotkut vanhat kiinalaiset terracotta-sotilaat.
 

Nyt karkaan sohvalle röhnöttämään, sillä väsyttää aikas hyvin.