Huh, mikä apinanraivo täällä on eilen (taas) riehunut. Oon mä kyllä hurja.. Kyllä mua eilen taas hieman pänni, kun täällä niin riehuin, mutta toisaalta, ne on mun ajatuksia ja siltä minusta eilen tuntui.. mitäs niitä peittelemään. Jos on apinanraivo, niin sitten on apinanraivo, ei mahda minkään. Oon mä kyllä aikas vihainen ja kiukkuinen ollut nyt viime aikoina.

Tänään oli sitten lääkärikäynti työterveysasemalla. Ihan hyvin tuo menikin. Purskahdin itkuun ja ei siitä meinannut tulla loppua, että silleen. Pääasia varmaankin, että purkautui. Olipa ensimmäinen kerta, kuin noin ”julkisesti” aloin itkeä porottamaan. Jalatkin tutkittiin ja sain nesteenpoistolääkettä, sillä eihän tämä tervettä ole, että jalat leikkivät rantapalloja. Verikokeita myös otettiin: maksa-, munuais- ja suola-arvoja, sekä ainakin senkka. Lupasi soitella perään, jos siellä on jotain ihmeellistä. Viikon sain sairauslomaa ja sen jälkeen minulla on valmiiksi sovittuna ma-aamuksi lääkäriaika, jotta voin mennä sinne tarvittaessa. Verenpaineetkin oli aikas ”hyvät”, muistaakseni 144/109..että silleen. Reilu kuukausi sitten mittailtiin Ukko-Kullan kanssa paineita kotona ja silloin minulla oli 122/78..hieman ovat kohonneet.

Pääasia on, että nyt tein asialle jotain. En tyytynyt ”hoidamme täällä vain syöpää”-lääkärin kommentteihin, että jalat on turvoksissa vain ylipainosta. Jännä, että ylipaino turvottaa vasemman jalan enemmän ja polveen asti. Oikea ei ole läheskään niin paha. Huomenna on onneksi se laskimoitten ultra vielä, niin sitten on sekin katsottu.

Lääkäriltä kotia tullessani olin muuten ihan pihalla.. tarkoitan, että minuun iski ihan suunnaton väsymys. Aivan suunnaton väsymys. Olin varma, etten jaksa edes tänne blogiin kirjoittaa, vaan kaadun suihkun jälkeen sänkyyn. Tuliko väsymys sitten siitä, että vihdoin myönsin lääkärikäynnin myötä myös itselleni, että en olekaan mikään SuperWoman, vaan ihan normaali Sanna!? Huh...35 vuotta tuossa menikin, että uskaltaa myöntää, jotta ei nyt jaksa.

Kiitoksia kaikille eilen apinanraivoon kommenteilla osallistujille. Olette ihania ja niin mukavia! Sinikallekin onnittelut niin hurjasta painonlaskusta, että imusolmukkeetkin ovat siitä ilosta suurentuneet. Minähän sanoin, että ne on keväästä villiintyneet. Hyvä, ettei löytynyt mitään!

Leen@ on mielessä joka hetki ja käyn useaan kertaan päivässä lukemassa viestejä hänen blogistaan. Viikonloppuna, kun huonot uutiset Leen@n voinnista tulivat, löysin yhden biisin.. En tiedä miksi se on nyt niin rauhaisan kuulonen, että siitä tulee minulle nyt vain Leen@ mieleen. Nimeän sen nyt Leen@n biisiksi ja sen voit kuunnella tuosta vierestä: Musiikki on mielentila, tulee sieltä ensimmäisenä. Sanat kertovat erilaisesta taistelusta, mutta kappaleessa on niin jotenkin rauhaisa olotila.Jotenkin itse käyn oikeasti mielentiloja läpi musiikin avulla... Suuren suuri kaukohalitus Leen@lle. (kappale: Sade/ pearls)