Pientä apinanraivokohtausta havaittavissa.. Mutta annan sen odottaa, sillä ajattelin tämän viikon kuitata hymyssäsuin, vaikka joutuisin seisomaan kokoajan käsilläni, pää alaspäin töissä.
Kaikki alkoi eilen niin hyvin..Tänään valitettavasti toinen ääni kellossa. Istun erään businessparkin (yrityspuiston) aulassa ottamassa vastaan ihmisiä ja yritysten asiakkaita. Kaukana siis omasta työstäni, joka on siis ravintolapäällikkö. Kevyempää hommaa ravintolahommiin verrattuna ja sitähän toivoin. Kuitenkaan en tiennyt sitä, että ainut joka minut osaa tähän hommaan tässä talossa perehdyttää, on jäänyt tänään sairauslomalle ja kukaan muu ei osaa näitä hommia. Jee! Isompi JEEEEEE! Olen siis tuntemattoman talon aulassa ensimmäisenä ottamassa ihmisiä vastaan, joita en todellakaan osaa ohjata taikka neuvoa. Muu henkilökunta on yhtä pihalla, joten todella ammattimaista hommaa. On niin ammattilainen olo!! Aikuisten oikeasti, miten näin voi käydä?!?!?!?!?! Arvatkaa ihmettelevätkö ihmiset, kun en osaa neuvoa edes, mistä löytyy mikäkin yritys, minnepäin pitäisi kävellä, mistä löytyy mikäkin... jep.
Mitään tietoa minulla ei ole, mitä tässä pitäisi tehdä. Olen päättänyt nyt vain hymyillä kaikille tuleville ja surffata netissä. Meneehän se päivä niinkin.. Lisäksi työaika on arkisin 7:45-16:30, joten heti alkaa paukkumaan ylityötunnit... eipä siis ihme, että minut eilen päästettiin tunnin työajalla kotia. Kukaan ei vain eilen muistanut mainita tätä paikkaa tarjotessa, että joutuu tekemään miltein 9 tuntisia päiviä.
Tuntuisipa tyhmältä alkaa ensimmäisenä päivänä heti valittamaan esimiehelle, siksi otin tämän "HYMYILE"-otteen tänään käyttöön. Sisällä kuitenkin kiehuu pahemman kerran, sillä ei ole ensimmäinen kerta kun joudun tällaiseen tilanteeseen. Nakataan vain jonnekin, opettele siellä niitä hommia ja pidä paikka pystyssä. Niin kauan kuin minua ei kukaan opasta tähän työhön, googlettelen 9 tuntia päivässä "mitä tekisin elämälläni"-lausetta. Voiko tämä oikeasti olla enään totta? Hih ihan oikeesti, olen varmasti nukkunut pommiin ja näen jonkinsortin painajaista?! Nipistäkää mua nyt heti, mä haluan herätä!!
Onneksi , sanon siis onneksi, uusi tukkani syövän jäljiltä on hieman vaalean, jotta voin vain hymyillä tässä aulassa kun asiakkaat kyselee jotain... pitäisköhän hakea vielä lisää vetyperoksidia kun pääsen kotio? Blondeilla sanotaan olevan hauskempaa!!
Voihan peruna, päärynä, kirsikka, retiisi ja bataatti. Onhan tämäkin työ. Muistaakseni sanoin muutama kirjoitus sitten, että työssä parasta on palkkapäivä. Tämä pitää edelleen kutinsa. Jos siis törmäätte hölmösti hymyilevään uuteen ihmiseen yrityksenne aulatilassa, muistakaa, että mikään ei ole hänen vikansa. Vika on mielettömän huonossa organisoinnissa. Voihan kukkakaali. Mielenkiintoista, erittäin mielenkiintoista. Taidan alkaa kirjoittamaan sitä kirjaa.
Kommentit