Olen nyt kiusannut teitä liian kauan näitten mun salaisuuksien kanssa ja varsinkin sen viimeisen kolmesta, jota en ole tohtinut vielä kertoa. Tänään on se päivä. Mä annan kaiken tulla julki. Ja Kiarakin lukee sitten ihan kiltisti koko tekstin, eikä pompi suoraan siihen kolmanteen salaisuuteen!!

Syöpä-pirulainenhan sai ainakin minut (tai vakava sairastuminen ylipäätänsä) miettimään elämääni ja kuinka voisin tavalla tai toisella elää sitä mukamas paremmin. Tai ainakin painottaa elämässäni oikeita asioita. Nauttia elämästä. Sairastumisen varjossa tuntui siltä, että täytyy oppia elämään tässä hetkessä, nauttia niistä hetkistä, jotka on tässä ja nyt. Ei haikailla toisaalta menneeseen, eikä toisaalta miettiä, että mitä voisin tehdä sitten joskus. Haluamiaan asioita täytyy tehdä nyt, jos meinaa, eikä sitten eläkkeellä, sillä kuka meistä tietää miten pitkälle elämä kantaa. Vakavaa on taas tämä pohdiskelu, mutta uskon, että moni voi nyökytellä päätään tätä lukiessa. Onhan se vaikeaa elää hetkessä, eikä sitä ”hetkessä” opikaan...mutta ainakin yritän.

Tässä kahdesta ensimmäisestä salaisuudesta muistinvirkistykseksi lainaukset vanhoista teksteistä:

Salaisuus 1/3 Pidä-huolta-itsestäsi-lupaus

”On siis aika päästää ilmoille paljastuksia salaisista suunnitelmista (ensimmäinen osa kolmesta). Tässä seuraa kuva-arvoitus. Tätä kyseistä kapistusta on nyt tuijoteltu liian kauan, se otetaan käyttöön heti ensi tilassa ja käyttö tulee olemaan säännöllistä. Tästä voisi sanoa, että ”pidä-huolta-itsestäsi-lupaus” on nyt tehty. Lupauksen suorittaa TEAM Sanna&Ukko-Kulta.” 17.1.2010

Salaisuus 2/3 Opiskelu-lupaus

”Salainen suunnitelma uusiksi 2/3. Opiskelemaan mieleni tekee, joten miksi en lähtisi sitä AMK-tutkintoa suorittamaan?! Kestäähän se 3,5vuotta, joten olen melkein eläkkeellä, kun sieltä valmistun (hih), mutta sitten olisi SE paperi, pentele. Aikuisopiskeluna tietenkin, eli lähipäiviä kuukausittain 3-5 kpl. Haku alkaa maaliskuussa, pääsykokeet keväällä ja aloitus olisi elokuussa. Sittenhän olisi ammattikorkeatutkinto, joka itseasiassa antaa jo mahdollisuuden nykyään toimia alan opettajana ja jos vielä mieli sen jälkeen tekee, niin sittenhän voi hakea sinne opettajakoulutukseen..ellei ne sitten sopivasti muuta vaikka, että tarttee olla ylempi AMK. Hih! Yrittänyttä ei laiteta. Jottain tarttis tehrä.”  18.1.2010

Salaisuus 3/3 ?!?!?!?!?!?

”Suuria mietteitä: Salainen suunnitelma 3/3 aiheuttaa päänvaivaa.. Tehdäkkö vaiko eikö tehdä. Ollakko vaiko eikö olla. Emmin..enkä osaa tehdä päätöstä. Pitäisi miettiä itseensä, eikä ketään muuta. Tai sitten mä mietin jo liikaa..olinhan jo melkein päättänyt asian..Jatkan miettimistä ja palaan tähän joskus myöhemmin, kun olen saanut päätöksen tehtyä.” - LAINAUS vanhemmasta tekstistäni 18.1.2010

Tehdäkkö vaiko eikö tehdä!? Siinäpä sitten kysymys. Sain tehtyä päätöksen (...ehkä...) noin kaksi viikkoa sitten ja olen tässä odotellut, että asianomaiset saavat asiasta tiedon, niin sen jälkeen voin tästä asiasta kertoa täälläkin. Olen pyytänyt töistä vuoden vuorotteluvapaata. Huh. Siinä se oli. Vuorotteluvapaa. Vuoden ajan. Huh. Mitäs siihen sanotte? ...mulla on aikas paljonkin sanottavaa.

Päätös oli ihan äärimmäisen vaikea ja vieläkin kun sitä mietin, niin mieleeni juolahtaa, että oliko päätös oikea. Yritänpä nyt saada asioita ja ajatuksia hieman järkevästi kerrottua..

Jokainen minua pitkään seuranneena (blogin kautta) taikka kun tuntee minut ihan ihka oikeassa elämässä, niin tietää, että minä jos kuka rakastan työtäni ja varsinkin sen tekemistä. Sen takia päätös olikin niin vaikea! Ja alkuun täällä blogissakin kirjoittelin varmasti paljon enemmän töistä ja kuinka siellä tapahtui muutoksia. Kuinka sain siitä (-kin) apinanraivokohtauksia, kun minun työpaikkani asioita muuteltiin tai ihmisiä siirreltiin. Ei ole nyt töistä ollut puhetta piiiiitkään aikaan.

Vaikka minä pysähdyin ja jähmetyin täysin vakavan sairauden edessä viime kesällä, niin tarvitsen sitä pysähtymistä nyt muuhunkin. Nimittäin työhulluuteeni. Mä tunnustan: mä olen ihan työnarkomaani ja mä haluan oppia siitä pois. Haluan opetella ja oppia rakastamaan muitakin asioita niin paljon, kuin työtäni. Olen saanut työnarkomaanin geenit ja opit varmastikin isältäni.. Hän on juuri nyt eläkeiän kynnyksellä ( eläke alkaa 22.4.10) ja tällä hetkellä sairaslomalla sydämen happivajeen takia. Jos isääni tapaa, hän ei osaa puhua muusta kuin työstä.. kuinka hän siitä stressaa, kuinka hän kuitenkin sitä niin rakastaa ja tekisi sitä varmaan 24/7, jos kunto ja työnantaja siihen luvan antaisi. Näen jo nyt alle 40 vuotiaana samoja piirteitä itsessäni. Puhun aina töistä, teen pitkiä päiviä, stressaan ja samalla jollain hullulla tapaa siitä nautin. Isääni ajatellen, en edes tiedä mitä hän tekee eläkkeelle päästessään. Hänellä ei oikeastaan ole mitään muuta elämässä kuin työ. Hui oikeasti, miten pelottavaa! Joko kaatua saappaat jalassa töissä tai sitten ei oikeasti ole muuta elämää kuin työ?? Meidän alalla ainakin on aina vitsailtu, että eipä kukaan hautakiveen kirjoita, että oli hyvä työntekijä... Karua. Mä haluan tästä geenistä ja opista eroon!

Ilman työtähän ei voi elää, joten kyllähän minäkin tästä paatoksesta huolimatta sinne joskus palajan. Mutta tavoite- ja tahtotila onkin oppia siihen, että on muutakin kuin se työ. On Ukko-Kulta, on harrastuksia, itsestään huolehtimista (fyysistä ja psyykkistä), ON OLEMASSA normaaleja 7,5 tunnin päiviä töissä eikä aina niitä 12-16 tunnin päiviä! 7,5 tuntia on normaali työaika. Eiks niin?

Eniten mua surkuttaa mun henkilökunta. Mulla on heitä ikävä. Ja asiakkaatkin, niitäkin on ikävä. Se sosiaalisuus ja ”tärkeäksi itsensä tunteminen”, kun osaa hommansa ja tekee tottakai, mitenkäs muuten, kuin täysillä eli Sannasatalasissa. Nyt mä saan kaikelle sille tyhjyydelle etsiä jotain täytettä tässä vuoden aikana.

Sairaslomani päättyy helmikuun viimeinen päivä ja niin nopeasti ei kuitenkaan vuorotteluvapaa tule alkamaan. Vetkuttelin itse sitä asian esittämistä esimiehelleni, sillä halusin tietysti saada sairauteni kontrollista ne kuuluisat puhtaat paperit ensin. Määrittelemättömäksi ajaksi menen siis töihin hetkeksi ja saas nähdä minne. Omaan toimipaikkaan tuskin menen, sillä olisihan se hölmöä asiakkaillekin, että minä siellä piipahtaisin ja taas jäisin pois.. esimiehenä tuollainen ”piipahdus” ei olisi niin järkevää ja minullahan on siellä hyvä sijainen joka jatkaa myös vuorotteluvapaani ajan.

Töihin meno jännittää ihan mielettömästi ja nyt on ihanaa, että olen voinut tästä asiasta vihdoin tännekin kirjoitella. Huh. Mä pääsen tästä nyt älyttömän paljon höpöttämään! Jippiii! Mä inhoon salaisuuksia oikeasti ja yleensä en niitä itsekään pysty kauhian kauan salassa pitämään (siis omia salaisuuksiani, minulle uskotut ovat ihan eri asia). Nyt oli kiva avautua teille. Vihdoin! Ei enää salaisuuksia!! Jippiiii!

Nyt kyllä lopetan ja jatkan turinaa asiasta huomenna.. sillä tätä ei jaksa kohta enään kukaan lukea. Illalla saadaan jännittää jääkiekkoa, jippppiiii sillekin! Suomi- Valko-Venäjä peli klo 22. Peukut on jo ojossa, että Leijonat näyttää närhen munat jo ekassa pelissä.