Olen täällä aina ihmetellyt itsekin, että mikä touhupeppu olen ja miksi. Miksi pitää touhottaa samaan aikaan sataa asiaa ja aika ei meinaa riittää mukamas mihinkään. Olen jo varovasti itsekin ihmetellyt, että enkö osaa aikatauluttaa tekemisiäni vai mikä ihme mussa on.

Viikonloppu ja tyttöjen ilta oli erittäin valaiseva.... Taina oli nimittäin kerännyt aimo kasan kirjeitä, yhden dvd:n ja valokuvakansioita sekä c-kasetteja lukioajoilta. Voi apua.Hyvän fetasalaatin, kanankoipien ja täytettyjen herkkusienten jälkeen oli kivaa siirtyä olohuoneen sohvan puolelle ja alkaa purkamaan tuota kirjekasaa. Nyt kun oltiin sitten Tainan luona, niin kaikki kirjeet olivan minun kirjoittamia...minullahan on kotona kaikki Tainan kirjoittamat. Voi kun lukion opettajat tietäisivätkään, minkälainen kirjeenvaihto on ollut tunneilla. Pienen pieneksi taitettuja ruutusivuja, täynnä rakkauden tunnustuksia milloin mihinkin poikaan. Päälle oli kirjoitettu milloin mitäkin. Takarivi, neljäs vasemmalta Taina nimeltään. Pikalähetys Tainalle. Supermega tärkeää, laita eteenpäin Tainalle.... apua. Alan ihmettelemään, miten olen edes selvinnyt koulusta läpi ja miten olen edes saanut päättötodistuksia. Yksikin kirje oli niiiiiiiin pienellä kirjoitettu, etten meinannut saada selvää. Luettuani kirjettä, tajusin, mistä oli kyse. Tuntia vetänyt opettaja oli tullut ihan viereeni ja oli kirjoitettava mahdollisimman pienellä, jotta hän ei näkisi, mitä kirjoitan...muka muistiinpanoja. Jep.

En tiedä mistä kätköstä Taina oli löytänyt parit c-kasetitkin (jos et tiedä mitä c-kasetti tarkoittaa, kato googlesta, hih). Ensimmäinen kasetti kuullosti itseäänitetyltä ja siinä soi kitara sekä nainen lauloi. Yhtäkkiä mieleeni pursuivat muistot eräästä saunamökistä, jossa muusikkoystävämme asui ja siellä me harjoiteltiin laulamaan rokkenrollia ja ääniteltiin kokeiluja. Voi elämä. Laulajana meikäläinen, kitarassa Harry ja Taina lauloi taustoja. Käkätystä, melkein kokonaisia biisejä, monia ottoja samasta biisistä. Olin palannut aikaan, jolloin olin 17-18-vuotias. Seuraavaksi kuunneltiin lukion aikainen sävellys-ja sanoituskonsertti, voi hitsiläinen mitä muistoja. Jotenkin tuntuu, että ainakin meidän lukiossa oltiin ihan älyttömän aktiivisia!!

Salainen DVD. Kumpikaan ei tiennyt mitä se sisälsi. Taina oli saanut sen yhteiseltä lukiokaveriltamme. Hih, siellähän me valmistauduttiin penkkareihin ja potkiaisiin vuonna 1993. Laitettiin koko lukiosolu uuteen uskoon, repimällä varmasti ziljoona lehteä lattian peitoksi. Katosta roikkui jätesäkkejä, jotka oli leikattu riekaleiksi. Myös kaikki seinät oli vuorattu samalehtipapereilla ja sinne tänne oli laitettu elämän viisauksia. Potkiaiset oli myös kuvattu ja siinä vuotta nuoremmat "kakkoset" olivat tehneet meistä sketsejä taikka jokainen joutui laulamaan jotain... kaikenmoista. Nyt tulee siis kohta totuus. Sketsi minusta.

Minua esittää kakkosten ehkä pisin poika. Verkkarit päällä ja tarina alkaa siitä, kun olen pesisharkoissa. Pitkä vaalea peruukki on pojalla päässä ja hän huiskiin kuvitteellisella kentällä pesismailalla palloa. Yhtäkkiä tuleekin kiire, sillä tänään on kerittävä vielä salille.... Punnerruksia, soutuliikkeitä, vatsaliikkeitä. Huh. Seuraava päivä. Olen lauluharkoissa ja pyydän lähtemään kesken tunnin. Käyn vetämässä oppilaskunnan hallituksen kokousta, esitän ideoita ja sanon, että hoitakaa homma loppuun, mun tarttee nyt mennä. Missäköhän mä vielä käyn? Hih, en muista. Tässä vaiheessa muuten tällä esittävällä pojalla on vaaleanpunainen mekko päällä. Tulee ilta ja olen tässä sketsissä menossa nukkumaan. Yhtäkkiä havahdun ja totean, että meinas iltarukous unohtua. Se menee jotenkin näin :" Rakas taivaan ukkeli. Mulla olis yks pyyntö, jos voisit auttaa. Mulla on ihan hirveästi tekemistä kokoajan, mutta aika ei tahdo riittää. Voisitko sä jelppaa mua ja antaisit mulle vähän enemmän aikaa. Kiitos"

APUA. Siis mähän olen ollut tuolloin 18-vuotias. Nauroin Tainallekin, että miten sitä nyt jälkikäteen näkee ihan samoja piirteitä itsessään. Eipä luonne taikka tekemisen into ole yhtään laantunut tässä 18 vuodessa. Lukiosta on juuri nyt tänä vuonna 18 vuotta aikaa. Voi apua.

Hui kamala siis oikeasti. Mikä mahtava viikonloppu ja mitä mahtavia muisteloita. Seuraavalla kerralla pidetään muistelot meillä, sillä täällä Tainaa odottaa sen kirjeet, mitkä hän on kirjoittanut mulle ja lisäksi NELJÄ kappaletta videoita, jahka saan ne digitoitua. Mahtava viikonloppu!! Lisäksi saatiin vielä jännittää kummitytön kilpailureissun tuloksia Norjasta. On tuo tietokone hassu vekotin, kun saatiin kisoista reaaliaikasta taulukkoa seurata. Ei ole muuten ikuna ollut niin jännää tuijottaa jotain excel-taulukon tapaista tietokoneelta. Kyllä kannatti. Meidän urheilijanuorukainen toi mukanaan Norjasta hopea-ja pronssimitallin!! Jeeeeeeee!

Tästä viikonlopusta ja muisteloista sitten innostuneena, sunnuntaiaamuna meillä oli tehtävää. Kaivoimme vanhan valokuvan esille, jossa poseerasivat kaikki 1993 abit meidän koulusta. Alkaa luokkatapaamisen järjestäminen. Käytiin ihmiset kasvo-kasvolta läpi ja mietimme nimiä.. kaivoimme muistilokeroitamme ja yritimme muistaa kaikkien sukunimet. Etunimethän oli ihan helppoja! Nyt siis tiedossa kutsun tekeminen ja aletaan etsimään ihmisiä kasaan. Eiköhän olisi pikkuhiljaa aika tavata, näin 18 vuoden jälkeen?