Moi! Mun nimi on Sanna ja mä oon niinku tän blogin kirjottaja. Olen ollut hukassa muutaman päivän, mutta ei hätää..täällä ollaan taas. Huh.

Tikkurilan maalaismarkkinoilta löytyi meikäläinen vaaleanpunaisen telttansa kanssa ja ai niin, olihan siellä niitä korujakin mukana. Ihan mega-ältsin-magee viikonloppu. Siis oikeasti!!!! Mähän olen kotoisin Vantaalta ja voi hassun hauskaa kuinka monta tuttua mä näin siellä! Siis ainakin ziljoona tuttua! Ja vielä sellaisia tuttuja, joita en ollut nähnyt...ööö... kahteenkymmeneen vuoteen?!?!? Joo, olen todellakin jo niin vanha, että LUKIOaikaiset tututkin alkaa olemaan jo 20 vuotta vanhoja tuttuja. Apua!! Justiinsahan mä täytin 20 vuotta!!! Vanhemmaksi tullaan joka vuosi, on se vaan niin. Aika menee kuin siivillä. Ja nyt mä olen sitten lupautunut käymään ainakin sadan ihmisen luona kahvilla, kun kas kummaa kaikki tiesi mun vuorotteluvapaasta. "Nyt kun sulla on aikaa, voisit tulla kahville", hih. Niin justiinsa. Ja niin muuten oikeasti, ihan varmasti, pakko toteuttaa!! Ja ennenkuin meen kenenkään luo kahville, mun on pakko käydä Holojaan luona kahvilla siellä pohojosessa, sillä se reissu on odottanut itseään jo ainakin, jollei sataa vuotta, niin ainakin 8 vuotta? Nii, kuulitkos taas Holojaa!!! Täällä mä tällasia edelleenkin lupailen. Sä et kyllä usko mua, ennenkuin koputan sun oveen!!

Markkinaviikonloppu oli tällä kertaa aikas raskas, sillä kumpaisenakin päivänä koju piti pitää auki 9-17. Se tiesi minulla kellon soimista klo 5:00 (yök) ja hirmuisessa sumussakohti Vantaata ajamista. Enpä sitten mitään ole markkinapäivien välissä kerinnyt (luetaan=jaksanut) tehdä, vaikka eilen suunnittelin lisää korujen tekemistä, kun en meinannut korutauluja saada enään täytettyä. Korujahan saan tauluihin ja roikkumaan kojuuni vain noin 700 kpl esille, eihän se nyt voi riittää? Voin kertoa, että en todellakaan tehnyt koruja. Ukko-Kulta oli karannut työkavereiden kanssa risteilylle ja mä sain vaan olla. Kolme kollia oli kyllä illalla mun kanssa sängyssä... kylläkin karvaisia sellaisia ja nelijalkasia. On se vaan jännä, että sen verran paljon vietetään yhdessä aikaa Ukko-Kullan kanssa, että tuntui ihan orvolta, kun toinen oli yhden yön poissa. Ihan hirveääää!

Multa on muuten kyselty, että missä mun kuukauden tukkakuvat oikein on?! Mihin ne on hukkaantunut? Mä oon jo kuulkaa niin pitkätukka, että tänään ekaa kertaa melkein vuoteen tuhosin pienen palan otsoonikerrosta. Suihkutin meinaan etutukan torttuun lakkaa, jotta se pysyy paremmin kuosissa. Lakkaa!!! Vau! Huomisesta lähtien alamma seuraamaan ponihännän kehittymistä el ponnarikuvat ilmestyvät blogiini. Kesältähän on jo yksi ponnarikuva olemassa ja huomenna siis lisää. Etutukassa ei taida olla enään mitään seuraamista. Pitkätukka, mikä pitkätukka.

Naatti-puhki-poikki-väsynyt, se olen mä. Huh. Naatiskelen tänään lasillisen tai jopa kaksi punaviiniä ja nostan jalat kattoon. Huomenna nukun niin pitkään kun nukuttaa. Ihan oikeasti. Mähän olen vapaalla, niin maanantaisinkin saa nukkua, jeeeee!! Huomenna alkaa jotain jännää, mutta se onkin salaisuus. Liittyy asioihin, joita olen luvannut vuorotteluvapaalla tehdä. Suuren suuri projeksti, mutta nyt on hieman apuja. Katsotaan, miten mummon käy.

PS. Kaikki, jotka löysivät vaaleanpunaisen teltan Tikkurilan maalaismarkkinoilta, KIITOKSIA, kun kävitte moikkaamassa. Ihan mielettömän ihana oli kaikkia teitä nähdä! *HALAAAAAA*