Silleen tämä sitten tällä erää menee. Aamulla 5:45 ylös, heikohkon heräämisen jälkeen silmät ummessa töihinajo tunnin verran. 7:45 töitten aloitus..jaahas, mitäs sitä tekisikään?. 16:30 vihdoin kotia, pahimpaan ruuhka-aikaan, kotona joskus klo 18. Ruokaa, hieman höpöttelyä Ukko-Kullan kera, telkkarin katselua ja nukkumaan klo 21:30, jotta jaksaa herätä taas ennen kissan pieremää (opittu sanonta Kiaralta!)

Kerroinkin noissa kommenteissa jo, että ehdotin esimiehelleni näitten pitkien työpäivien takia, että tekisin vain 4 päivästä viikkoa. Vielä ei ole vastausta kuulunut, mutta jotainhan tähän on keksittävä. Ylityötunteja tulee tällä tahdilla yhden työpäivän verran viikossa, joten nelipäivänen olisi mielestäni loistava vaihtoehto.

Paluu arkeen on siis tapahtunut. Tätä se sitten on...höh.

Olen muuten joutunut puhumaan ruotsia töissä. Se on siis todella hirveätä. Mulla on se vika, että ymmärrän aikas hyvin ruotsia, mutta sitten itse lauseitten muodostaminen on aivan mahdotonta. Jotenkin kaikki ruotsiin liittyvät asiat ovat päässeet unholaan. Lukiossa ruotsin opettajani sanoi ennen kirjoituksia, että "Sinä Sanna et tule ikinä pääsemään ruotsin kirjoituksista läpi". Arvatkaa kuka luki koko lukuloman vain ja ainoastaa ruotsia? Arvatkaa kuka kirjoitti aineita ja Ruotsissa asunut ystäväni niitä sitten tarkisti ja antoi ohjeita? Ja minähän pääsin ruotsin kirjoituksista läpi, kirjoittaen jopa B:n siitä. Olin sopinut rakkaan ystäväni Tainan kanssa (kummitytön äiti), että jos ruotsinkielestä päästään läpi, niin poltamme ruotsin oppikirjat.. Näinhän me sitten tehtiin. Mentiin autolla Vuosaareen Kallvikin uimarannalle ja tehtiin lukion ruotsin kirjoista nuotio.... jos jotain kadun elämässäni, niin niitä ruotsin kirjojen polttamista, sillä ne olisi ollut tarpeeseen useaan otteeseen :) Voisi hieman kerrata. Ihan vain hieman! Ruotsi ei siis todellakaan ole valitettavasti hallussa, mutta nyt sitä hieman joutuu käyttämään. Tyhmyyttä, kun sitä ymmärtää, muttei osaa puhua. Eilen ja tänään käyttämiä hurjan hyviä lausahduksia taikka sanoja: Hej. Tack. Ett ögonblick. Hon kommer snart. 972 och 973 på svenska. Aavistuksen paremmin meni, kuin olin ajatellut. Noh, kohtahan mä puhun sujuvasti ruottia tällä meiningillä. Ja täytyy sanoa, että tuo ruotsinopettaja tiesi, mistä langoista vedellä, kun on Sannasta kyse. Sanoppa vain, etten osaa tai en kykene. Osaan ja kykenen kyllä, pentele!

Meikäläisellä lähestyy tuo kontrolli.. 8.9 olisi aika NKL:llä. Jotenkin saan koko kontrollin pois huuhdeltua päästä, kun on töissä. Kyllähän sitä voisi yrittää sanoa, ettei ajattele syöpää ollenkaan, mutta se on vaan itsensä huijaamista. Kyllä se on vähän väliä mielessä. Varsinkin, kun tuo lonkka tai lantio-mikä-se-nyt-oli on edelleen kipeä. Kipuja siellä, kipuja täällä. Tyhmää. Olisipa sellainen ajatusten nollauskone, jolla voisi kaikki pöhköt hommat pyyhkiä pois. Syyskuun alussa tulee myös vuosi siitä, kun olin leikkauksessa ja tuo pirulainen löytyi. Saapahan sitäkin sitten muistella...

Nyt karkaan purkamaan terassin, tekemään tilitykset, sulkemaan kahvilan ja sitten ruuhkaa seisomaan 1,5 tunniksi. Hip-hei!