Siis oikeasti mun käsissä ei ole mitään vikaa, vaikka en olekaan tänne kerinnyt kirjoitella mitään pariin päivään. Päässäkään ei ole mitään vikaa...mutta noi jalat!!! Eilisen Roosa Nauha-kävelyn jäljiltä, mun jaloista ja jopa alavatsasta on löytynyt jotain ihmeellistä. Sieltä on meinaan löytynyt lihaksia tai melkein-lihaksia taikka halutaan-olla-lihaksia. Au! Tuo kipu on onneksi tervettä, mutta hymyilyttää kyllä itteäkin, kun töissä pitää nousta tuolista ylös, niin kestää hetken ennenkuin pääsee vauhtiin. Voi elämä, mikä kunto mulla on!! Tai siis suomeksi: mulla ei ole mitään kuntoa.
Siellä ne kuulkaa hiihti sellaisella vauhdilla eteenpäin siellä kävelyssä, että mä meinasin kuolla jo ensimmäiseen loivaan ylämäkeen ja tämä on tosi. Jotenkin olin turvautunut Teehen, jolla on pieniä sydänvaivoja, jotta me pidetään perää. Ja höhhelis...siellä se Teekin vain pinkoi kauhialla vahdilla ja samoin kaikki muutkin ihanat blogiystävät. Hyvä kun sanaa sain suusta ulos... yritin selittää, että eikö terve vauhti olisi sellainen, että pystyisi samalla puhumaan. Hih, se olisi mun kunnolla hitaampi kuin etanan vauhti. Kävelemään kun oli lähetty, niin käveltiin sitten. Minähän en luovuta, vaikka henki pihisee ja nilkat paukkuu. Ihan vain tasan kaksi kertaa oikastiin Teen kanssa, vain ja ainoastaan sen takia, että kävelyporukka oli poliisisaattueessa ja meidän takana (siis peränpitäjien takana) ajoi yksi kiltti poliisisetä... ei ollut kiva kuunnella sitä moottorin ääntä kokoajan ja radioliikennettä: "jonon peräpää ohitti juuri kauppatorin...". Pingottiin sitten välillä mutkia suoraksi, jotta sai välillä kävellä vähän hiljempaa. Yritettiin meitä houkutella energiapatukoillakin..jotta käveltäisiin lujempaa, mutta siinä vaiheessa tuntuu, etten nähnytkään enään mitään. Hih.
MUTTA. Nyt minulla on hieno vaaleanpunainen RoosaNauha kädessä, jonka sai ilmottautuessa, tällainen paksu kuminauha. Se on edelleen kädessä, kun jotenkin passaa mun värimaailmaan :) Mä pidän kuulkaa sitä nyt kädessä, sillä se muistuttaa mua, että mun on aikuisten oikeasti alettava liikkumaan, uuden ruokavalion lisäksi. Siinä se muistuttaa mua kädessä ja pistää miettimään, miten vaikeaa oli tuo onnettoman pienen 4km:n kävely. Nih. Siinä on ja pysyy, niin kauan kun on mahdollista. Sanoinkin Ukko-Kullalle, että se on niin kauan siinä, ennenkuin se tipahtaa painonpudotuksen myötä, mutta sitten tajusin itsekin, ettenhän minä nyt varmaankaan ranteista laihdu. Kyllä se ensimmäitteks olis tuo mahan ympärys, josta sais kiloja tippua pienen ihmisen verran.. ootellaan sitä sitten.
En tiedä johtuiko sitten eilisestä kävelystä vaiko mistä, mutta mulla kuulkaa tippui housut tänään töissä. SIIS onneksi ei tippunut, mutta niitä piti nostella kokoajan kun liikuin.
Siihen voi olla vain yksi syy...olisko joku näistä ? A) hikoilin eilisessä kävelyssä toooooosi paljon? B) nesteet lähti liikenteeseen? C) housut on venyny pesussa? D) joku on löysentänyt sitä vyötäröosaa? E) pidin jostain syystä tänään töissä vatsaa sisällä? F) Kuhan tippuivat?
Ihanaa oli nähdä kaikkia mukana olleita. Ja todellakin mulla oli mukana hieno uusi vaaleanpunainen sadeviitta... ainut vain, että siellä ei sitten satanut tipan tippaa, höh! Pikkujoulukomitea alkaa suunnittelemaan seuraavaa meetingiä. Tsau.
Kommentit