Nämä minun paljon puhutut näkymättömät vaaleanpunaiset positiivisuuspillerit on todettu olevan erittäin tehokkaita alkuviikosta, voin sen ihan itse kertoa. Ne toimii parhaiten maanantaista keskiviikkoon ja sen jälkeen niiden teho alkaa heiketä selvästi. Voisiko siis sanoa, että niiden vaste on alkuviikosta!? (Nämä on siis mielikuva-pillereitä, jos et aikaisemmin ole tekstejäni lukenut!)

Tänään on minua kuvainnollisesti taas lyöty nyrkillä suoraan kasvoihin moneltakin suuntaa.. otin iskut vastaan mukisematta ja jatkan eteenpäin. En mä nyt vaan jaksa taistella vastaan. Mitään asioita sen enemmän tarkentamatta, mutta täsmennyksenä, ettei mitään vakavaa. Normi-säätöä, sanoisi vielä minuakin nuorempi väki.

Pidin tänään ”kevyen töihinpaluun” neljän löhöyspäivän jälkeen ja lähdin siis normaalityöajan puitteissa kotio. Huomisesta valitettavasti täytyy alkaa painaa pidempää päivää.. Yritän kerätä voimia siihen. Ja säästää niitä pillereitä myös loppuviikkoon ja toivoa, että ne olis jotenkin tehokkaampia edes tämän viikon. Pliiiiiiiis!!

Sain äidiltäni tänään viestiä maapallon toiselta puolelta. Ah... siellä he ovat nauttineet auringonlämmöstä jo kolmatta viikkoa.. Thaimaassa nimittäin. Niin ihanan kuulosta, tekisi mieleni itsekin napata Ukko-Kulta kainaloon ja karata jonnekin autiolle saarelle vähäksi aikaa. Odotan innolla sitä hirmuista kasaa valokuvia, joita ovat reissultaan ottaneet!!

Viime yönä nukuin taas hieman levottomasti tai en meinannut saada unta. Näin on oikeastaan joka viikko, ennen työrykäisyn alkamista. Aina tulee nukuttua huonosti. Edes saunanlaituri-maisema-mielikuva ei meinannut auttaa. Kyllähän mielessä piipahti tuo kontrollikin ensi viikolla ja se, että taas viikonloppuna oli hieman lämpöä. Mikä siellä kropassa oikein kiukuttelee? Vai onko sitä vain liian tarkka huomaamaan kaikki pienetkin muutokset kehossa? Onhan se totta, että kroppaa tarkkailee ihan toisella tapaa, kuin ennen tätä syöpää.. Ja voihan sitä olla niitä ”luulotauti-oireita” hieman helpommin. Ikuna en olisi uskonut, että sellaisia minunkin pääni pystyisi tehtailemaan, mutta niinhän olen sanonut: ”ihmiskroppa on ihmeellinen värkki”.

Toivotaan erittäin tehokkaita kärsivällisyyspillereitä täksi viikoksi. Sanoinkin pomolle töissä tänään, että alkuviikko on ihan jees ja loppuviikosta alkaa taas tuli ja tuppura. Väsymys sen tuo tullessaan, en minä tahallaan. Pomokin sanoi kivasti viime viikolla, että on alkanut oppimaan mun kasvojen ilmeistä mielialat. Alkuviikosta hymyilen silmillä ja suulla.. loppuviikosta vain suulla, silmät eivät ole enään mukana. Siitä tietää, että alkaa olemaan pinna tiukalla ja väsymys huipussaan. Mut hei... yritän hymyillä kuitenkin.