Mikä ihme nyt on tullut? Jo parina päivänä otsasuoniani alkaa kiristää kello 14 aikoihin. Kuin salama kirkkaalta taivaalta, mieli tulee apeaksi, kaikki pännii ja korujenkin teko loppuu siihen. Ukko-Kultahan sen eilen sitten tajusi. Syön aamupäivisin liian pitkällä välillä ja syömiseni keskittyy iltaan. Aamulla saatan vetää sen ensimmäisen keiton 11 aikoihin... seuraavan ruuan olen syönyt vasta viiden aikoihin, tällöin salaattia. Jaahas... sitten illalla pitäisi viedä keritä syömään 200kcal marjoja ja kaksi keittoa taikka pirtelöä... pikkaisen olisi säätämisen varaa tuossa aikataulutuksessa. Hyvä, että on tuossa vierellä tuollainen tarkkaavainen Ukko-Kulta.

Uutisissa oli tänään mielenkiintoinen juttu. Tottakai se kiinnosti, sillä oli tehty tutkimus syöpään sairastuneitten työhönpaluusta. Iltasanomien sivuilta lainaan seuraavan tekstin:

Syöpään sairastuneet toipuvat yhä useammin työkuntoon

Julkaistu: 15.04.2011 10:05

Yhä useampi syöpään sairastunut selviää taudistaan ja toipuu työkuntoon.

Työterveyslaitoksen mukaan reilusti yli puolet sairastuneista palaa kahdessa vuodessa takaisin työelämään.

Työhön paluu on tärkeää syövän sairastaneen elämänlaadun kannalta, mutta sairaus voi näkyä kuitenkin toipuneenkin kunnossa väsymyksenä ja masennuksena ja vaikeuttaa työntekoa.

Syövästä seuraa monelle myös työttömyyttä ja ennenaikaista eläköitymistä.

* * *

Itsekin olen tässä alkanut miettimään työhönpaluuta. Siis nythän olen edelleen vuorotteluvapaalla ja palaan töihin vasta syyskuussa. Mutta olen ollut kunnolla töissä viimeksi juhannuksena 2009, kohta kaksi vuotta sitten. Kuukauden verran olin sairaslomien välissä töissä (syöpäsaikku ja sen jälkeen masennussaikku) ja muutaman viikon sitten vielä ennen vuorotteluvapaan alkua. Töissä ei siis liiemmin ole tullut oltua. Lähinnä töihinmeno on minua mietityttänyt sillä tapaa, että aloittaisinko työt kevyemmin, osa-aikaisena vaikkapa. Uskoisin, että näin pitkän ajan jälkeen se olisi aikas järkevää. Tai että tekisinkö jatkossa vain ja ainoastaan osa-aikasena töitä? Sen verran, että pärjäisi taloudellisesti? Onneks tässä on vielä muutama kuukausi aikaa miettiä!!!! En tiedä yhtään mitä tekisin. Tuokaan lausahdus ei nyt varmaankaan ole yllätys, enpä ole juuri tiennyt mitään vähään aikaan, ainakaan tulevaisuuteeni liittyen.

Ainakin mulla syöpä "herätti" mut ajattelemaan, että mitä voisin tehdä toisin. Mitä muutoksia voisin tehdä, että eläisin jollain tapaa erilailla. Paremmin? Mitä sekin tarkoittaa?! Miten niin paremmin, ihan hyvinhän mä elin. Touhotin ihan samallalailla kuin nytkin, silloin vain toisen leivissä ja nyt touhotan koruja itsekseni, omaan tahtiin. Sata rautaa ja ideaa muhimassa ja tulessa, sinkoilin joka suuntaan. Ainakin olen nähnyt ystäviäni enemmän (kunhan ovat omilta kiireiltään kerinneet...).

Jaa. Muistan tänään syödä paremmin. Pohdiskelen vain välillä työjuttuja. Josko tosta neljäntoista kiukusta pääsis sillä eroon?