Kiroukset:

1) Tällä hetkellä tekee ihan SIKANA mieli ruisleipääääääää!

2) Kun syö pelkkiä soppia, niin alkaa väistämättäkin tekemään mieli jotain pureskeltavaa!!!!!!

3) Soppia syödessä ja tällaisella kuurilla ollessa, huomaa miten äärettömän helposti tulee MIELIHALUJA!!!!!!! (on PAKKO opetella taistelemaan mielihaluja vastaan, vaikkakin se on äärimmäisen vaikeaaaaaaaaaaaaa!!!!!!!!!!!!!)

4) Se ruisleipä.... melkeinpä maistan sen jo suussani. Niitähän löytyy tuosta ihan vierestä, pakkasesta. Käääääkkkkkk!

5) Missä on SE itsehillintä?

Autuus:

1) saattaisin ehkäpä-kuitenkin-jossain-tilanteessa-joskus päästä normaali ihmisen mittoihin tällä keinolla?

2) Kilot tippuu nopeaan ja olo on pirteä

3) Minulle mahtuu ihan pian nuo ihanat punaiset housut jalkaan taas (mitkä ostin syöpään sairastuttuani ja nimitin niitä syöväntappohousuiksi)

4) ...ja lisäksi mahtuisi miljoona muutakin vaatetta kaapista, jotka ovat siellä oottaneet pienentymistäni!

5) Jaksaisin kävellä paaaaljon vauhdikkaammin tämän vuoden Roosa Nauha-kävelyssä (kontra viime vuosi, kun pidin perää moottoripyöräpoliisin kanssa ja meinasin silti kuolla)

Turha tässä on nyt mitään enää listailla. Tekee vaan niin penteleesti tällä hetkellä mieli ruisleipää. Olo on melkeinpä sellainen, että ihan varmasti kuolen tähän paikkaan, jos en saa palaa ruisleipää. Kyllä kroppa yhdistettynä aivoihin on viisas... minäkö muka kuolisin, jos en saisi ruisleipää?!?!? Älkää naurattako! En kuole! Tämä on pelkkä mieliteko ja pääsen yli siitä, purnaamalla asiaa tänne blogiin. Kirjotan niin kauan, kunnes mieliteko on hävinnyt! (älkää säikähtäkö...en varmasti kirjota)

Huh. Siis täällä luistaa muuten ihan hyvin, mutta toi ruisleipä yrittää kiusata. Jos annat pikkusormen, joudut antamaan koko käden. EN OTA, enkä anna! Nih. Soppaa naamaan ja ole nainen hiljaa! Aivot narikkaan ja tekemään jotain. Nih.

Eiks ookin elämä joskus helppoa?