On tää nyt taas jotenkin rankkaa, höh. Sytostaattihoitojen loppumisesta on peräti reilu viikko ja on ontto olo. En tiedä johtuneeko se nyt niistä hoitojen loppumisesta vai jostain muusta.. Kaipa se on tämä sairastuminen yleensä ja sen tuomat ajatukset, elämänmuutokset jne. Yhtäkkinen elämän pysähtyminen kesken kesän, iso leikkaus, rankkoja hoitoja ja nyt sitä elämää pitäisi taas alkaa normaalisti elämään.

On ihan hirmuinen into muuttaa elämää jollain tavalla, sillä jotenkin sitä vakavasti sairastumista pidetään sellaisena käännekohtana. Tai onko väärin sanoa pidetään, pitäisi varmaan sanoa pidän. Olen suunnitellut ja miettinyt, mitä tekisin ja silti mietin täytyykö tehdä. Mikä siinä ”vanhassa elämässä” muka oli niin väärin tai huonosti? No joo.. voinhan mä listata tähän pitkän listan asioita, joita oikeasti pitäisi muuttaa. Ehkä on väärin kirjoittaa, että elämässäni oli jotain väärin tai huonosti, en usko, että sellaisia nyt oikeasti oli tai on. Ehkä tarkoitan kuitenkin sitä, että miten voisin elää paremmin? Miten voisin olla parempi ihminen? Miten saisin muutettua itseäni ihmisenä niin, että ne asiat joita oikeasti rakastan, olisivat se numero yksi, eikä mikään tulisi siihen väliin. Tää on taas tänään tätä Sannan salakieltä..Ottakaa tästä nyt selvää.

Olen oikeasti hei ottanut aamuherätyksen käyttööni, välillä paremmalla menestyksellä ja välillä huonommin. Eikä se herääminen nyt niin hirveältä tunnu, onneksi. Viime yönä tuli muuten nukuttua ekaa kertaa siinä uudessa sängyssä..olipa jännää. Alkuun ajattelin, että eihän tässä oikeasti voi nukkua. Vanha patja takaisin ja heti! Kun vihdoin nukahdin, niin olo oli kyllä ihan valtavan hyvä. Minä se oon sellainen maailmanennätys- kääntyilijä unissani ja ainakin omasta mielestä tuntuu, että kääntyilin todella paljon vähemmän viime yönä. Ukko-Kullalta asiaa kysyessäni ei tullut vastausta, sillä hän oli kuulemma nukkunut niin sikeästi. Aikas hyvä saldo siis ensimmäiseltä yöltä. Niinkuin muistaakseni Kiara joskus kirjoitteli, niin asiaan perehtyminen tosiaan vaatii aikas monta yötä, ennenkuin voi antaa täydellisen arvion tästä sängystä.Jatkamme siis testausta ja palataan asiaan myöhemmin.

Pysähtynyt olo. Tekisi mieleni melkein hypätä lentokoneeseen ja lähteä Haitille vapaaehtoistyöhön. Pitäisi tehdä jotain ja mä kyllä inhoan sitä, että puhuu ja suunnittelee, muttei saa ikinä mitään aikaiseksi. Sitä mä inhoan yli kaiken. Tekemisillä täytyy olla merkitystä, täytyy tuntea itsensä tärkeäksi.. tällä hetkellä ei ole tärkeä olo, eikä tekemisilläni ole oikeastaan mitään merkitystä. Miksi se pitää olla niin? Miksi en ole onnellinen tänään, nyt? Mikä minua pelottaa huomisessa, tulevaisuudessa?

Onko hirmuisen vaikeaa hypätä tuntemattomaan ja antaa tuulen viedä? Miksi näitä pitää pohtia välillä niin paljon...