Pakko tulla höpöttelemään, vaikka en olekaan vielä tervehtynyt.  Vessassa kuluu aika...voi sentään. Eilen illalla onneksi pääsin aloittamaan antibiootit, kun sain viljelyt otettua, tilanne ei nyt kyllä vieläkään ole muuttunut miksikään. Mutta toisaalta, nautin tilanteesta, sillä nyt voin syödä mitä vain ja paino vain laskee :D :D :D viidettä päivää mennään ripulin kanssa ja painoa on tippunut jo melkein 5kiloa. Eipä huolta siis lomakiloista, eivät viihtyneet kauaa. (no ei siis todellakaan ole kivaa!!!)

Arvatkaahan monta kuvaa otin reissussa? Justiinsa, ette usko...  melkein 1000 kuvaa. Kaikki ei tietenkään ole julkaisu kelposia, mutta kun niitä vaaleanpunaisia delffiinejä piti vahdata kokoajan, eli kamera oli mukana sitten kokoajan. Tuli sitten vähän napsittua.. Hirmuisen vaikea päätös oli valita tänne muutama kuva, sillä jos tänne täräyttäisin 1000 kuvaa,  niin olisi koko vuodatus samantien tukossa. Piti valita 10 eniten kertovaa kuvaa, mutta hieman useamman valitsin.

Paikka ja reissu oli siis TODELLA mahtavat, siis niin ihana, että huh-huh. Pelkäsin, että Thaimaa on liian "turisti" meille, että joka paikassa kuhisee turisteja ja kaikkialla suurinpiirtein törmää suomalaisiin. Ei hätiä, löydettiin Thaimaan helmi Hiljainen, pieni kylä. Ihana.

Matka oli julmetun pitkä kaikkine odotuksineen kentillä, ensin Amsterdamissa ja sitten Bangkokissa, mutta ainahan meno tuntuu pitkältä. Pitkät tukisukat olivat yllättävän hyvät ja pitivät jalkaturvotuksen kokonaan poissa. (tämä pitää paikkansa vain menomatkan kohdalla..) Minähän olin meidän matkaopas kun olin matkan järjestänytkin ja sain Ukko-Kullalta arvosanaksi 9.5. Aikas hyvä vai mitä?

Ensinnäkin ruoka on Thaimaassa ihan taivaallista. Sen kertoi myös vaaka Ukko-Kullalle... 2 viikon tuloksena +5kg... Minulla se näytti kotona +2,4kg, mutta tuota huolta ei enään minulla ole. Maisteltiin paljon eri herkkuja, minulla erikoisin raa'at katkaravut (joo, siis oikeasti raa'at) joiden kanssa syötin sitten oikein kunnon chiliä ja valkosipulia. Alkuun chili tuntui kaikenkaikkiaan hieman vahvalta, mutta siihen tottui ja loman edetessä sitä vaati vain lisää ja lisää. Tuliasena onkin parin kilon säkki kuivattua chiliä, jotta saa hieman tulisuutta näihin kotiruokiinkin.

Oi niitä mausteita ja kaikkea tarjontaa torilla... voi ei. Tuliaisena sieltä pakkanen täynnä currytahnoja, on mustapippuria, palmusokeria, kalakastiketta, osterikastiketta, katkaraputahnaa ja kaikkea nam. Niillä saa keiteltyä aikasmoiset keitokset täällä kotona. Ei vain vielä ole tullut kokeiltua, kun on pipi. Paikallisilta markkinoilta sai ostettua siis vaikka mitä, lihat, rehut, hedelmät, maustetahnat, torakat (tai mitkä lie kovakuoriaiset yök) ja kalat, katkaravut. Komea näky, kun ankeriaatkin vielä liikkuivat pusseissa..yök. Syötiin markkinoilla yksi aamu aamupala, oli sticky ricea (tahmeaa riisiä), kanaa, possua, palmunlehteen tehtyä kookoshyytelöä, seesamipullia, makeaa tahmeaa riisiä ja sitten jälkiruuaksi leivonnaista, joka kasteltiin säilykekermaan. Käsin syötiin ja olipa hyvää. Mahtavia makuja!

Vaaleanpunaiset kanat munii vaaleanpunaisia munia?

Tämä ukkeli oli meidän aparthamentoksen edessä. Meidän huoneen vartija. Täytyy sanoa, että noin mahtavaa palvelua en ole saanut missään. Ainakin itse koimme niin, että jopa meidän ajatuksia luettiin välillä toiveitten osalta. Hotellissa hääräsi myös 60-vuotias saksalaispariskunta, joka auttoi paikallista rouvaa tämän hotellin/ resortin kanssa. Mama D (meidän antama nimi, oikeasti Dagmar) ja Achim olivat asuneet Thaimaassa jo yli kymmenen vuotta ja asuivat tällä resortin aluella. Auttoivat kaikessa mahdollisessa ja mahdottomassa. Mama D esimerkiksi kyselemällä oli selvittänyt, että halusimme ihan mahdottomasti nähdä vaaleanpunaiset delffiinit. Mahdollisuus siihen oli vaan aika heikko, sillä oli kovin tuulista kokoajan ja niitä vaal.pun delffiinejä on jäljellä vain 4 kpl.. Yhtenä päivänä Mama D tuli vain ilmoittamaan, että oli varannut seuraavaksi päiväksi veneen, jotta voisimme lähteä etsimään delffiinejä, sillä sinä päivänä kalastajat olivat nähneet niitä tutuilla paikolla. Jep, palvelua, vai mitä? Toinen ylläri oli, kun olimme vikaksi viikonlopuksi vuokranneet skootterit taas kerran, niin yllätysyllätys, minulle oli varattuna pinkki skootteri! Niin pieniä asioita, mutta sellaisia jotka antaa niin speciaalin tunteen!

Thaimaa on täynnä värejä ja koristeellisuutta. Yhden koristeellisuuden tuohon kulttuuriin tuo varmasti valtauskonto buddhalaisuus. Temppeleitä on siellä täällä ja ne ovat täynnä kukkia. Tämä Big Buddha löytyy Koh Samuilta, jonne tehtiin yhden päivän reissu. Yksi päivä riitti vallan mainiosti, sillä muutamassa tunnissa todettiin, että se ei ollut meidän paikka. Paljon hulinaa ja vilinää, turisteja, kauppoja, aaaarrrgh. Äkkiä pois ja takaisin omaan ihanaan resorttiin ja pieneen kylään!

Matka sentään Koh Samuille oli kaunis, sillä lauttamatka kesti aamusella 1,5 tuntia sinne. Meri oli melkeinpä rasvatyyni, sai ihailla paikallisia kalastajia ja ihania maisemia. Syötiin muuten siellä laivalla taasen "sormiaamupala" markkinoilta ostettu.

Päästiin osallistumaan thaimaalaisten suureen juhlaan, Khatongiin. Tämä juhla keräsi siihen ihanaan pieneen kylään kaikki ihmiset (tuhansia ellei kymmeniä) ja jokainen oli tehnyt tai ostanut itselleen oman kelluvan kukka-asetelman. Ostimme Ukko-Kullan kanssa yhden ison yhteisen ja sitten seurasikin jännä osuus. Kukka-asetelman sisälle piti laittaa jotain itsestään esim. hiusta tai kynttä ja lisäksi hieman rahaa tuomaan vaurautta. Veimme näiden "lahjoitusten" jälkeen kukka-asetelman munkkien siunattavaksi ja sen jälkeen sytytimme asetelmassa olevat tuoksutikut sekä kynttilän ja laskimme sen yhdessä jokeen. Laskiessa sai jokainen toivoa yhden toiveen.. kuinka lähelle Mama D osuikaan selittäessään tätä hommaa, kun esimerkkinä hän käytti, että voi pyytää itselleen vaikka terveyttä, jos on ollut viime vuonna sairaana. Kuinka lähelle hän tuossa esimerkissä osuikaan :) Nämä isot kuvatut kelluvat olivat luultavasti kylän taikka kaupungin rahottamia, ihan noin isoja ei meillä ollut. Oli komean näköistä kyllä kun joki alkoi täyttymään kynttilällä varustetuilla kukka-asetelmilla. Minä se vain mietin, että mihin ne kaikki roskat oikein menee...

Tässä on meidän lomakissat Laiska-Jaakko ja Lion King alias Kunkku. Ukko-Kulta kesytti ne muutamassa päivässä ja sitten ne kävi joka ilta meitä moikkaamassa meidän terassilla. Eivätkä nämä olleet mitään kulkukissoja vaan naapurissa asuneen taalasmaan pariskunnan kissat (siis talonmiespariskunnan). Hyvin näytti meidän haisevat Feelmax-paljasjalkakengät kelpaavan nukkumapatjaksi. Ihanan lutusia karvapalloja.

Jännittävin reissu tehtiin kyllä Surat Thanissa. Päästiin jokialueelle venereissulle ja nähtiin paikallinen jokikrokotiilikin. Hui! Olimme "moottoriveneellä" liikenteessä ja tämä rouvashenkilö tavatiin siellä joen kiemuroissa. Tultiin takaa ja mummeli souteli eessä. Yhtäkkiä hän alkoi thaikielellä huutelemaan, että älkää tönikö, älkää työntäkö häntä nurin. Kävi selväksi, että hänen kuulonsa oli niin heikko, ettei hän ollut kuullut moottoria ja oli säikähtänyt, kun vene oli meidän aalloista alkanut menemään lujempaa. Rouva oli vain 94v ja oli matkalla lääkäriin, kun koira oli häntä puraissut sormeen. Aivan maailman lutusin mummeli, ihana hymy ja harvat hampaat. Pikkuhiljaa hän teki matkaansa, muutaman kerran törmättiin, kun suunta oli sama. Tarina ei kuitenkaan kerro, kuinka kauan rouvalla kesti ennenkuin hän lääkäriin pääsi.

Tämä kuva on vaan niin hieno. Otettu matkalla Koh Samuille lautalta.

Spirit House. Näitä mä rakastan. Näitä uskomuksia siis. Tässä on henkitaloja, joita oli jokaisen talon pihalla.  Matalampi talo on omistettu maalle ja sinne menee tikkaat, sillä maan henget pääsee niitä pitkin sitten sinne. Isompi henkitalo on talolle ja sinne ei tarvinnut tikkaita, sillä talon henget osaa lentää. Tänne sitten vietiin muutaman kerran viikossa juomista, ruokaa, tupakkaa, alkoholia, mitä nyt vain sitten sen talon ja maan henki tarvitsee. Jokaisen omistajan piti tietää omien henkiensä mieltymykset. Nämä henkitalot oli myös asennettava niin, ettei varsinaisen talon varjo missään vaiheessa peitä henkitaloja. Kun hengistä piti hyvää huolta, niin omakin tulevaisuus oli turvattu. Tämä kuva on meidän resortin henkitalosta. Alunperin se oli ollut toisessa paikassa, mutta kerran oli tullut kylään eräs munkki ja hän oli ilmoittanut, että henkitalo oli ollut väärässä paikassa. Henkitaloa oli siirretty ja resort oli alkanut tuottamaan muutamassa kuukaudessa positiivista tulosta. Mä niin tykkään näistä :)

Hu-huuuuuu?!?!? Onks ketään missään? Tällaista oli rannoilla. Ei ketään missään ja sehän meille kelpasi. Rantaviivaa pitkin tuli käveltyä ziljoonia kilsoja ja kyllä oli ennen matkaa ostetut feelmaxit tosi hyvät! Kiitos Tiina! Ei nyt ikuna oltaisiin uskottu, että ihan näin hiljaista on, mutta pitihän se uskoa. Minään päivänä, koko kahden viikon aikana ei meitä vastaan kävellyt yhtä ainuttakaan ihmistä. Muutamat paikalliset nähtiin uimassa tai kalassa. Ne vähäiset turistit joita nähtiin, makasivat oman hotellinsa uima-altaan aurinkotuoleilla ja me saatiin koko ranta Ukko-Kullan kanssa valloittaa ihan kahdestaan.

Tämmöisiä tällä erää. Tässä vielä lutuisuuskuva "Monkey trainee collagesta", siellä koulutettiin villejä apinoita avustamaan kookospähkinöitten keruussa. Ja pitihän niitten myös oppia olemaan skootterin kyydissä, jotta pääsee töihin. En vain tiedä, kumpi tässä kuvassa on se oikea apina.

Vain kaksi kertaa tätä kirjoittaessa on tarvinnut käydä vessassa... alankohan paranemaan? (piti nyt sekin mennä sitten kertomaan) Toivon, että eilen aloittamani antibiootit alkaa pelittämään ja pian. Ei tätä enään jaksais. Uutta reissua kuitenkin suunnitellaan, saas nähdä..