Huh, ompas tullut touhutettua ja huomasin tuossa itse, että kauhian järkeviä ei ole tänne blogiinkaan tullut kirjoitettua. Järkevillä siis tarkoitan ajatuksia taikka mietelmiä, missä mennään. Olen vain juoksennellut ympäriinsä ja hauskuuttanut ehkä teitäkin hieman meidän hassutuksilla..

Mulla on elämä. Mulla on tällä hetkellä ihana elämä. Mä kerkiän tehdä kivoja asioita. Olen kerinnyt nähdä kunnolla ystäviä ja saanut kurottua myöskin hieman vähälle jääneitä ystävyyssuhteita kuntoon. Oma masennus ja sairastuminen laittoi meinaan muutaman ystävyyden aikas pahalle koetukselle ja niitä olen nyt koittanut alkaa paikkailemaan. Viikot on täynnä ohjelmia, hieman jo liikaakin välillä, mutta toisaalta hyvä pysyä vauhdissa, sillä virtaa tuntuu riittävän.

Jännä kun ei ole velvoitteita vuorotteluvapaalla töitten suhteen, niin siivouskin on alkanut tuntumaan oikeasti ihan kivalta hommalta. Tänään kyllä vietin siivouspäivää, mutta tuntuu, että enimmäkseen kyllä sotkin. Keräsin taas niitä kirppistavaroita ja tuloksena oli, että suuri LOST-kaappi oli tyhjennettynä olohuoneen lattialle ja siellä sitten järjestelin tavaroita ja nakkelin niitä eri pinoihin: takaisin, roskiin tai kirppiskasoihin. Voin kertoa, että nyt tähän suuren LOST-kaappiin mahtuu taas kävelemään sisään. LOST-kaapiksi tämä joskus Ukko-Kullan kanssa nimettiin, sillä jos sinne jotain joskus laittoi, niin sitä ei tahtonut enään löytää... hyvä ettei välillä itsekin sinne hukkunut. Vaatekaapit tuli myös käytyä läpi ja nekin vedin makuuhuoneen lattialle... Olenhan minä nyt sentään laittanut ne takaisin ja iso kasa kirppistavaraa on hinnoteltuna kahdessa isossa pahvilaatikossa ja jätesäkillinen vaatteita.

Touhottamisesta taasen ajatuksiin. Arvatenkin töitä minulla ei ole yhtään ikävä. On se vain jännä, että mitenkäs sitä ensi vuonna sitten osaa töihin mennäkään, kun näin nauttii tästä vapaasta. 3 viikkoa mennyt hulinalla ja vielä on 49 viikkoa vapaata jäljellä, ihan kreisiä! Kaikkein onnellisin mä olen ollut tosiaan noista ystävistä..mulla on kerrankin niin paljon aikaa ystäville ja perheelle, jota olen aina halunnut. Ihania vanhoja ystäviä jopa 20 vuoden takaa on tullut takaisin elämään ja jyvät ovat erottuneet akanoista syövän aikana vanhojen ystävien kohdalla. Mä olen jotenkin vain niin onnellinen. Raha-asioista pitäisi oikeasti olla todella huolissaan, sillä tili alkaa näyttää nollaa ja vuorotteluvapaakorvauksista mulla ei ole vielä mitään tietoa. En tiedä onko naiivia, mutta mulla on vain tunne, että kaikki suttaantuu. Kyllä mä tiedän senkin, että saan lainaksi Ukko-Kullalta rahaa, jos tulee sillanen hätä (vaikka lainata en haluakaan). Juoksentelen sitten sienimetsässä, jotta saan jotain ruokaa :)

Tein tänään muuten aamiaiseksi suppilovahveromunakkaan, johon nakkasin vielä vuohenjuustoa. Ai että oli hyvää!!! Ihan maailman parasta herkkua!! Jos joku nyt ihmettelee tätä "Sanna kesäkuntoon 2015"-projektia ja tuollaisia herkkuja, niin vhh-dieetissä se on mahdollista. Hiilarit korvataan rasvoilla ja niin edelleen. Mulla on muuten pysynyt kuri tällä viikolla tosi hyvin. Ihan hirmuisesti on ollut mielitekoja, mutta olen niistä onnistuneesti päässyt eteenpäin. Itseni tuntien, en saa lipsua, sillä sitten se on menoa taas. Nyt täytyy olla skarppina ja tehdä niinkuin on suunniteltu. Pysyä ruodussa ja saada paino putoamaan. Päätin itsekseni, että jos vielä tulee lipsahduksia ja en saa painoa putoamaan..otan yhteyttä johonkin painonhallintaryhmään ja menen sinne. Ehkä terveyskeskuksen kautta tai jostain? Ylipaino on vaarallista, varsinkin kun sitä on niin paljon kuin minulla. Syöpälääkärikin totesi minun mielestä kauniisti viime kontrollissa, että myöskin syöpään liittyvät asiat huomattaisiin paljon helpommin, jos saisin pudotettua painoa. Toden totta.. Olisihan minua ehkä helpompi kontrolloida! Nyt tehdään historiaa, sanon minä. Olen päättänyt näyttää närhen munat ja siis ITSELLENI!! Itsehän minä itseäni petän, jos sorrun kerta kerran jälkeen johonkin väärään syömiseen. Se olen minä, joka tähän asiaan vaikuttaa ja nyt sen on tapahduttava, jos koskaan. 49 viikkoa aikaa!!

Mä olen muuten tehnyt kokeilun pihalla. MInulla on tarkkailu päällä, kuinka isoksi kasvaa herkkutatti. Ette usko, mutta se on jo nyt ihan valtavan kokoinen!! Ajattelin ottaa siitä kohta kuvan.. syötäväksi siitä ei ehkä enään ole, mutta iso se on. En tiedä onko nyt ihan maailman isoin tatti, mutta mun mittapuulla valtava! Sienistä puheenollen, noi torstain sieniretket tulee aina mun uniinkin. Aina torstain jälkeen, kun laitan sängyssä silmät kiinni, niin mun silmissä alkaa vilisemään suppilovahveroita sammaleen ympäröimänä.. Todellakin ihan oikeita sieniä kerätään, mutta toisaalta näin hyvänä sienivuotena tulee hieman sienihulluksi :) Viime vuonna ei hirmuisesti tullut sienessä käytyä. Vain kerran syyskuussa käytiin, noin 3 viikkoa syöpäleikkauksen jälkeen. Se oli kyllä rankka reissu. Mutta nyt on nokka kohti tulevaisuutta, onnellisena kuin mikä.