Huh-heijaa, kyllä on nukuttu nyt juhannuksena. "Yöttömän yön juhlat" on kyllä meillä mennyt ihan ohi, sillä meillä on ollut ihan omat bileet öisin, kuorsausbileet nimittäin.

Jälkeenpäin ajateltuna viime viikko oli aikas rankka. Paljon menoja, torilla oloa, sosiaalisia kontakteja, uusia ihmisiä ja viimeisenä raskas reissu Itä-Suomeen hautajaisiin sekä samalla vielä mummin uurnan lasku. Torstainahan heräsin neljältä aamulla ja kävin hakemassa Helsingistä kyytiläiset. Matkaa oli noin 350km Hesasta, mutta aikaa meni tietöitten takia valtavan paljon. Itseasiassa olimme perillä noin 11.45, kun tilaisuus alkoi klo 12. "Hieman" tiukille meni, vaikka olin varannut aikaa reilusti. Siunaustilaisuus oli todella kaunis. Saattueena ajettiin hautausmaalle ja siellä sitten arkun lasku. Minulla nuo hautajaiset ovat aina todella herkkiä tilaisuuksia ja itken todella paljon. Surua, mutta myös samalla ajattelen ja yritän miettiä ihan niitten lähiomaisten surua. Kuinka aviopuoliso jää yksin melkeinpä 60 vuoden avioliiton jälkeen.. Suuria elämänmuutoksia, muutoksia arkeen, yksinäisyyttä. Juu, mielettömän kaunis tiliasuus ja saimme mumminkin haudan rauhaan. Nyt on hyvä olla.

Muistotilaisuuden jälkeen lähdimme sitten ajelemaan takaisin ja olin kotona joskus puoli kahden aikoihin yöllä. Ajoin siis noin 900 km. Arvatenkin ihan pikkaisen väsytti, kun tulin kotio!!! Sen jälkeen olenkin nukkunut joka yö melkein kellon ympäri. 10-12 tunnin unia..huh. Rankka viikko, sanon mä.

Kuitenkaan ei saisi nyt jäädä laakereilleen makaamaan, sillä ne festarit lähestyy ensi viikonloppuna ja pitäisi kaikkea vielä väsätä korujen ja telineitten suhteen. Eilen oli tarkoitus käydä telineet rakentamassa Ukko-Kullan kotitilalla..mutta tälläpä kertaa Ukko-Kullalla oli apinanraivokohtaus ja totesin, että turha alkaa rakentamaan mitään yhdessä, siitä olisi tullut vain kolmas maailmansota. Telineitten rakennus jää siis nyt täysin minun kontilleni, vaikka olisin tarvinnut Ukko-Kullan apua.. sillä en ole hirmuisesti sahaillut viime aikoina. Noh, onneksi en ole varmaankaan mikään poropeukalo, ainakaan vielä.

Tänään ollaan menossa piipahtamaan myös kummityttöni tykö, meillä on siellä oikein mitalikahvit tiedossa. Kummityttö oli viikko sitten Oulussa SM-kisoissa ja nappasi sieltä muutamat mitalit mukaansa. Olisin niin halunnut olla mukana, mutta rahallinen tilanteeni ei tällä kertaa antanut periksi lähteä. Pääasia on, että kisat meni hyvin ja hienoja mitaleja tuli!! Kaffit siis kakun kera varmasti tiedossa. Jeeeeiiiiiii!!

Kanttarellit muuten kasvaa silmissä tuolla pihalla. Heti pienet alut huomanneena, niitä on tietysti pakko alkaa kastelemaan, jotta kasvavat isoiksi ja mehukkaiksi. Huomasin vielä useamman rykelmän, kun hieman tutkin pihaa enemmän. Koivujen juuressahan nuo tykkää kasvaa ja meidän pihalla kun noita koivuja on yli kolmekymmentä. Ensin tulee kanttarellit ja hetken päästä tulee herkkutatit. Meillä on aikas loistava piha!! Täytyy varmaan laittaa vain vartiointi pystyyn, kun "naapurini" Mia uhkasi käydä ne salaa keräämässä, kun en ole kotosalla. Mmmmmrrrrrrr.

Tässä (pieni osa) tarkassa vartioinnissa ja tehokastelussa olevat kanttarellit pihaltamme.