No niin... eilinen oli aikas selkeä esimerkki siitä, kun yhdistetään kuukautiset, sairaus ja omaan päähän uppoaminen., eihän siitä tule muuta kuin sotku ja sekasorto. Onneksi tuota kohtausta ei sen enempää tarvitse selitellä...enemmän mua kyllä hymyilyttää, kun sitä eilistä kirjoitusta tänään luen.

Nainen on hassu kapistus, varsinkin ”siihen aikaan kuukaudesta”. Enpä haluaisi missään nimessä olla mies. Kaikkea ei tietysti voi siitä ”kuukauden ajasta” syyttää, vaan eiköhän nuo välillä tulevat mörököllipäivät kuulu ihan tähän sairauteen ja sen käsittelemiseen. Ihmettelisin, jos joku sairastunut pystyisi minulle kertomaan, ettei ole mitenkään mieli myllertänyt missään vaiheessa. Mä satuin sitten vain räjähtämään tänne blogiin.. ja niin on tarkoituskin. Tämähän on mun ja mun syövän päiväkirja. Ja mä olen tällainen todellinen TUNNE-ihminen, räiskyy kun on räiskyttävä, nauraa ku naurattaa (ja silloin siitä ei loppua meinaa tulla) ,kun itkee ni itkee itsensä kuivaksi ja sitten ku mökötetään niin ei jää kellekään epäselväks et mökötetään. Joku on joskus nauranutkin, että meidän perhe taitaa olla alkujaan jostain etelän maista, kun ollaan niin tunteellisia.

Tänään oli sytopäivä, nopea käynti NKL:ssä, vain 1,5 tuntia sisällä. Bleomysiiniä sain tänään annoksen kera esilääkkeitten. Olipa muuten outo käynti. Kun astuin osaston ovista sisään, tuli sellainen unenoloinen tunne. Etten ole käynyt täällä pitkään aikaan (viimeksi perjantaina 3pv sitten) ja jotenkin sellainen olo, että se koko viime viikko on ollut unta. Ihan kun olisin kävellyt uneeni sisälle. Johtuneeko tuo siitä, että viime viikolla oli ensimmäinen hoitoviikko: jännitystä ilmassa ja lisäksi viikko oli raskas hoitojen osalta, kun joka päivä kävin hakemassa satsin. Väsynythän mä olin viime viikolla, sen tunnustan. Jos laskeskelee näin jälkikäteen, niin minähän nukuin 8-9 tunnin yöunia, siihen lisäksi 2-4 tunnin päikkäreitä ja saatoinhan minä hoidoissakin hieman silmää ummistaa. Ei siinä mitään, unihan on tavallaan parhain lääke.Sehän on valtavan hyvä, että saa nukuttua, ettei vain vatvo näitä kaikkia asioita kokoajan päässään. Uni on parhainta lepoa. Voihan sitä sitten ajatella, että se viime viikko oli yhtä unta.. eihän sekään haittaa?

Mitkäs muut asiat minua pänni muuten eilen? Ai niin, se syöpävakuutus.. Jälkiviisaus on se paras viisaus vai miten se meni? Viime vuonna sain puhelun, jossa tarjottiin syöpävakuutusta muistaakseni vielä naisten gynekologisiin syöpiin. Kieltäydyin, sillä inhoan muutenkin tuota puhelinkauppaa. Nyt kun sitä mietin, muistan, että olin hieman vihainenkin tuollaiselle tarjoukselle, kaiken maailman asioista ihmisiltä revitään rahaa nykyään. Nyt viisastuneena, vakuutushan olisi ollut oikein oiva tähän minun tilanteeseeni..jos viime vuonna olisin sen ottanut, niin olisin saanut ”mojovat” korvaukset nyt syöpään sairastuneena. Olisi se ainakin tuota rahatilannetta auttanut huomattavasti, kun on sairaslomalla. Viime viikolla sytoissa oli rouva, joka oli ottanut helmikuussa puhelimessa tarjotun vakuutuksen..hän odottaa nyt 24 000 euron kertakorvausta, joka hänelle maksetaan. Hänellä kävi tuuri, sillä hän sairastui juuri puolen vuoden päästä vakuutuksen ottamisesta.. vakuutuksen piti olla voimassa puoli vuotta ja sen jälkeen yhtiö olisi korvausvelvollinen. Noh, tuuri tai tuuri..asiasta voi olla monta mieltä. Eihän se kauhian hyvää tuuria ole, että sairastuu. Mutta korvauksena aivan mahtava ja varmaankin auttava tuossa tilanteessa. Vaikka nyt olisin täysin terve ja minulle soitettaisiin hienosta syöpävakuutuksesta, en sitä edelleenkään ottaisi. Minusta olisi hirveää ajatella, että minulla olisi syöpävakuutus, jos sairastuisin. Silloinhan ihminen jotenkin eläisi ehkä jatkuvassa pelossa, että sairastuu?! En tiedä.

Mä oon aina ollu sitä mieltä, että raha ei onnea tuo, se helpottaa elämistä, muttei tee elämästä varmaankaan yhtään sen parempaa. Olen aina pitänyt tärkeänä olla terve ja toivon, että kaikki lähellä olevat ihmisetkin olisivat. Eipä sitä vuosi sitten olisi osannut ajatella, että minulla olisi syöpä vuoden päästä... Minä se jatkan vaan lottoomista, jos sieltä vaikka sitten joskus vähän kolahtaa kirstuun. Saatiinhan me tällä viikollakin 44,40e. Tarina ei kuitenkaan kerro, millä summalla me sitä lottoa laitettiin :)