Eilisen apinanraivokohtauksen hieman laantuessa, olen jo pikkuhiljaa rauhoittunut. Piti kyllä laskea ainakin ziljoona kertaa kymmeneen, ennenkuin rauhottuminen onnistui. Tää vain on tätä ja silleen.

Mikäs tässä on sitten oikeesti ollessa.. Kerrankin työssäni ei tavallaan ole hirmuisen suurta stressiä, enkä meinaa ottaakaan. Ainoastaan kiukuttaa se, että vaikutan oikeasti ihan hölmöltä tällaisessa työpisteessä, missä pitäisi minun mielestä tietää vastaus kaikkiin taloon liittyviin asioihin. Vaikka kyseessä on aula taikka vastaanotto, se on monelle ihmiselle nimeltään info.. eiks niin?!  Kyllähän tässä aikas pitkälle pärjää infokansion kanssa ja vain etsimällä tietoa. Mitään muuta en sitten tiedä mitä tässä tarvitsisi tehdä.

Esimieheen otin tänään yhteyttä ja kyselin, miksi ei kerrottu, että päivät ovat tässä normaalia pidemmät ja samaan hengenvetoon kyselin, että miten perehdyttämiseni hoidetaan, kun perehdyttäjä on sairauslomalla. Nyt sitten viestini jälkeen, kysyttiin suostumusta pidempien päivien tekemiseen, sekä tuntien tasoittamismahdollisuuteen aina 3 vkon sisällä. Perehdyttämiseen vastattiin vain, että valitettavasti perehdytys jää lyhyemmäksi. Oookooo. Mikäs täs on ollessa. Hävettää oikein myöntää, että olen surffaillut koko päivän netissä, sillä se ei kuulu oikeasti minun työmoraaliini. Toisaalta tämänhän voi ottaa pehmeänä laskuna töihin, kun ei ole mitään tietoa mitä tässä tehdään.

No se työstä ja sillä siisti!! Minäpä tein ihan hirmuisen hienon löydön eilen netistä!!! Jeeeeeee!!! Nyt vain toivotaan hyviä korumyyntejä taasen, sillä löysin VAALEANPUNAISEN myyntikatoksen toreille. VAALEANPUNAISEN!!!!! Siis ihan aikuisten oikeasti sellaisen saa tilattua Mikkelin Joretuotteelta, joka noita myyntikojuja valmistaa! Siis apua!! Vau-jippiiii-hepuli-hipuli-jipi-jaba-da-ba-duuuu!! Minä ehkä haluun siis oikeasti sellaisen!! Enhän mä voi ikuisesti tehdä hommia tuolla pienellä aurinkovarjolla!! Enhän? Olen jo varannut paikan syksyksi useille markkinoille, joten katos tulee varmasti tarpeeseen. Siis ja hei oikeasti. Minä ja vaaleanpunainen myyntikatos!!! Ei voi millään kuvitella minkäänlaista muuta katosta, eihän?! Yritän siis vieläkin aikuisten oikeasti pusertaa itselleni elantoa korujen teosta ja itseasiassa Ankkarockissa suunniteltiin ihanan ystäväni kanssa laajennusta tähän "yritykseni" tuotevalikoimaan.. hih. Lisää myöhemmin, kunhan saan tehtyä jotain mallikappaleita.

Vaaleanpunainen myyntikatos  saa mun huulet kyllä korviin tänään, kun mietinkin sitä. Paljastan salaisuuden... soitin juuri sinne Mikkeliin ja tilasin sen! Jeeeeee!!

Saatiin tänään leikkiä salapoliisia Ukko-Kullan kanssa. Minähän olen töissä ja Ukko-Kulta kipaisi lääkärissä tänään. Sillä aikaa joku oli käynyt isolla autolla kääntymässä meidän pihassa (auton renkaitten jäljet kertoivat tämän) ja samalla tuo auto oli katkaissut meiltä puhelinlinjan aivan täysin katki-poikki. Kotona ollaan siis tällä erää ilman nettiä. Pienen salapoliisityön jälkeen saimme selville, kuka pihassamme oli käynyt ja sain ihmeen kaupalla myös kuskin kiinni. Hih. Älkää siis tulko meidän pihalle riehumaan!! Kyllä nämä kaksi inkkaria löytää mitä tahansa! Nyt saatiin sitten kuljetusyhtiö vastuuseen, kun kuski myönsi homman ja elisa lupasi tulla muutamassa päivässä korjaamaan katkenneen kaapelin. Noh, minua tuo ei haittaa, sillä ehkä en jaksaisi enään netissä roikkua työpäivän jälkeen... mutta Ukko-Kultaa se varmaan häiritsee hirmuisesti tällä hetkellä, kun on sairauslomallakin. Hih... inkkareista kirjoittaessani, mun on ihan pakko keksiä meille inkkarinimet. Ukko-Kulta voisi olla PieniSikariPupu ja minä voisin olla ihan vain yksinkertaisesti Suuri Vaaleanpunainen. Mikä sun nimi vois olla?