On se vaan niin, että mielessä on nyt vain töihin paluu. Vaikkakin se tapahtuu vain hetkeksi, niin kokoajan se on mielessä. Minne menen hetkeksi, mitä tekemään... ja sitten se kuuluisa ”turhamaisuus”..mitä minä laitan päähän töissä? Sopiiko jakkupuvun kanssa pipo? Huivi? Lätsä? Vai olenko tällä siilitukalla?

Tiedän jo valmiiksi, että nyt kaikki sanoo, että siilitukalla vaan!! Rohkea mimmi! Jippii, mutta ei se vain ole niin helppoa. Helppoa oli tosiaan ”viuhahdella” viime viikolla risteilyllä ilman pipoa, mutta kuinka sitten työpaikalla?! Riippuu tietysti paljolti siitä, minkä työn tai projektin esimieheni keksii minulle nyt vähäksi aikaa.

Mä rakastan mun siiliä. Sehän on valtavan ihana ja on muuten jännä, että niin monet ihmiset haluaa sitä kosketella. Se tuntuu itseasiassa aikas kivalta. Jotenkin tuntuu siltä, että olin sitten pipolla tai päähineellä taikka sitten ihan ilman työpaikalla, minun olisi selitettävä, miksi olen tämän näköinen. Kerrottava syövästä. Miksi näytän erilaiselta... Vaikka suulas ja höpöttäjä olenkin, niin jotenkin inhoan sitä, että pitäisi selittää mitään ja miksi edes selittäisin? En mä tiedä. Hiukkasen vain mietityttää.

Tää on taas näitä päiviä, että tulee kirjoitettua mitä ajatus näppäimille tuo ja en tiedä onko se nyt niin selkokielistä taas ollenkaan. Sanna-Suomi-Sanna-sanakirjat vain esille, niin saatte sieltä käännöksen.

Käytiin Ukko-Kullan kanssa tänään toisen touhottajan luona, äitini luona. Hän oli alkanut tehdä koruja..voi valtava, miten ihanan näköisiä. Sainkin sitten kotiituliaisiksi pussillisen helmiä ja rautalankaa mukaan, joten uusi ura tästäkin sitten alkaa. Pienen pientä näpertelyä tiedossa. Ja sellaista taikinaakin, hitsiläinen, mistä voi leipoa kaikkea kivaa: helmiä, nappeja, kaulakorun koristeita..ym.

Töihinpaluusta vielä.. eihän tuo tukka ole kylläkään nyt niin iso asia. Tai on se vähän, mutta enemmän mua jännitää se, että kuinka jaksan. Vaikka olen alkanut liikkumaan enemmän ja touhuumaan, niin muistiin palaa viime viikkoinen Tukholman reissukin.. viiden tunnin kävely kaupungilla ja mä olen maailman naatein yli kaksi päivää sen jälkeen. Meikäläisen töissä kun jaloilla ollaan yleensä koko työpäivä taikka vähän enemmänkin.. Kipitetään ja juostaan paikasta toiseen. Noh, reilu viikko aikaa treenata.. Hommiin siis. Ei auta marista, vuoden vuorotteluvapaa häämöttää edessä.. ihan kivahan on käydä tienaamassa töissä hiukan oikeaa rahaa ennen sitä.