Hih. Johan tulee tarina nyt.

Monesti on täällä ollut puhetta siitä, kuinka sitä tulee tarkkailtua kroppaansa ja siinä tapahtuvia muutoksia näin syövän jälkeen. Kaikki pienetkin nipistykset noteeraa, puhumattakaan oudosta olosta taikka jonkin sortin kipuilusta. Hyvä ettei almanakkaan merkkaa, että tänään minua nipisti kyljestä, vasemmalta puolelta. Onneksi olen sentään kuumeen mittailun lopetellut pikkuhiljaa.. Ollessani viime kesänä/syksynä yhteen mittaan kolmatta kuukautta kuumeessa, sen mittaamisesta tuli aikas vakio. Aina illalla sohvalla tuli laitettua mittari kainaloon ja katsottua, mitä se oikein näyttää. Sama jatkui sytojen aikaan, sillä yksi sytoista, bleomysiini, aiheutti kuumeen nousun joka kerta. Nyt täytyy kyllä myöntää, että mittaa kuumeen enään, jos tuntuu oudolta... eli ehkä keskimäärin kerran parissa viikossa? Hieman hullua.

Tämän blogin kautta tutustuin moniin rintasyöpäläisiin ja sitä kautta sain ekaa kertaa elämässäni aikaiseksi alkaa tarkkailemaan myös tissejäni. Joo, todellakin..eipä ennen hirmuisesti tullut tutkittua. Nyt tietenkin tämän syövän aiheuttamana tulee tissejä puristeltua hieman enemmänkin, vaikka itselläni ei sitä syöpää ollutkaan. Parempihan se on tutkia kuin olla tutkimatta. Hieman on vain ehkä "mennyt yli" tämä tutkiminen, sillä se taitaa olla jo melkein joka iltaista.

Reilu viikko sitten tunsin toisessa tississä jotain outoa ja se oli hiukan kipeä. Joka ilta sitä sitten tunnustelin ja aloin jo melkein merkkaamaan kalenteriin, että kipu tuntuu vieläkin, ihan kun siellä tuntuisi joku pieni hernekin?!  Ja olihan siellä.. Nyt toissa päivänä minulle puhkesi kainaloon maailman isoimmaksi luokiteltu finni.. Just joo, tarttee tuota suklaan syöntiä hieman rajoittaa. Finni oli niin penteleen kipeä, että sanoin Ukko-Kullallekin, että tässä menee meidän perheen appelsiinikainalo (vertauskuva bodareille, joilla on niin isot lihakset, että joutuu käsivarsia pitämään hieman erossa muusta kehosta). Hirmuisen kipeä ja tulehtunut. Toisaalta olen voinut sitä itsekin ärsyttää joka päiväisellä räpläyksellä!?

Noh, tarinan opetus oli varmaankin se, että todellakin tulee omaa kroppaa nyt tarkkailtua kunnolla. Kuka olisi vuosi sitten uskonut, että tiedän viikkoa ennen, että kainalooni poksahtaa maailman isoin finni!? Hieman ehkä liiallista tarkkailua omaan itseensä, mutta kaikella tällä ehkä yrittää olla askeleen edellä sitä pirullista syöpää, joka jo kerran pääsi hyökkäämään ilman lupaa kehooni. Vaikka kuinka tarkkailisin, niin tuskin sille mitään voisi. Naurattaa vain aikas hyvin tämä "finnitietoisuus".

Tämä appelsiinikainalo sai sitten tänään tehtyä Ukko-Kullan kanssa korutelineet festareita varten ja edessä olisi hieman vielä väkerrettävää asian tiimoilta. Mikäs tuolla on ulkona ollessa, kun keli on niin mahtava. Torstaina meinaan laittaa koko hökötyksen pystyyn pihalle ja kokeilla miltä se näyttää. Ehkä nappaan pari kuvaa teillekin, jotta tiedätte mitä täällä on oikein väsätty. Ehkä muutaman korunkin kerkiän vielä tehdä. Sen verran paljastan, että eilen nakutin 600 naulaa... huh-huh. Eipä ihme, että väsytti.

ps. ziljoona myssyä kuvaamatta sekä tämän kuukauden hiuskuvat vielä ottamatta... kääk!