Uusi vuosi vaihtui ja tällä kertaa minäkin olin mukana. Viime vuonna uusi vuosi meni nukkuessa, kun olin samana päivänä saanut omat cocktailit sytostaattien merkeissä. En minä viime vuonna tiennyt rakettien paukuttelusta mitään, olin niin väsynyt. Tämän takia tämä uusi vuosi olikin jotenkin tärkeämpi. Nyt alkaa oikeasti UUSI VUOSI, josta toivon tervettä, en muuta. Siinä kaikki mitä toivon. Toivon terveyttä kyllä meille kaikille, en vain itselleni.

Eilinen ilta oli jotenkin unenomainen. Minä se hääräsin koko päivän keittiössä ja Ukko-Kulta teki lumitöitä, sekä raivasi pellolle meille paikan raketteja varten. Ulkona se vasta unenomainen ilma olikin. Voisin käyttää sanaa rasvatyyni, sillä sellainen ilma täällä Vihdissä ainakin oli. Hieman hämyinen, sumuinen, tyyni ja rauhallinen, jos nyt ei pauketta ottanut huomioon. Onneksi täällä maalla pauketta on kyllä niin vähän, että kissatkaan ei saa mitään traumoja...makaa möllöttivät meidän sängyllä koko illan ketarat kohti kattoa... tosi stressaavaa tuo uusi vuosi.

Mennäänpäs herkkujen pariin. Illan menu kuvineen, tervetuloa meille kylään:

Käypä sisään. Rappusilla ja pihalla vaaleanpunaisia jäälyhtyjä ja tavallisia lyhtyjä. Ulkovaloja en tykkää käyttää, näillä valoilla näkee ihan tarpeeksi.

 

Pöytä on kylläkin katettu vain kahdelle...voit seurata sivusta :D

 

Näkkileivällä kuorrutettua vuohenjuustoa salaattipedillä, karpalohyytelöä. Kaverina bruchettoja, joissa itse tehty pesto (pistaasipähkinät, basilika, valkosipuli, oliiviöljy, juusto)

 

Porsaan noisetit cheddarkastikkeella, jossa makua antamassa 16-vuotias Lagavulin viski. Juuresduchesse (bataatti, lanttu, porkkana) sekä palmusokerissa (Thaimaan tuliainen) karamellisoituja kasviksia.

 

 

Nyt on pakko hengähtää hetki, sillä mahat on ihan täynnä. Nam. Naatiskellaan hyvästä viinistä ja haaveillaan talon remontista...kunhan talo on siirretty Visakalliolle. Yläkertaan tehtäisiin uusi makuuhuone, vierashuone, toimisto ja isot vaatehuoneet, ai niin ja jumppahuone. Alakertaan jäisi olohuone sekä vessa ja keittiötupa. Lisäksi alakertaan tehtäisiin fiinimpi ruokahuone sekä kodinhoitohuone... suuria unelmia. Mahtuisikohan nämä kaikki?

 

BanaanikookosCake, madagaskarin vaniljajäätelöä. Tämä oli hauska kokeilu. Syötiin meinaan Thaimaassa varmaankin joka päivä banaanipannukakkua, johon ihastuttiin. Yritin tehdä siitä version. Yhtäpaljonkakku= eli tavallinen kakkupohja: lasillinen kanamunia, sokeria sekä yksi lasillinen jauhoja (60%peruna 40%tavallista) + leivinjauhe. Pellille laitoin 3 kpl banaaneja pilkottuna ja kaidoin taikinan siihen päälle kääretorttumaisesti. Paistoin uunin alaosassa, kun en halunnut, että siinä vaiheessa ruskettuuu kauhiasti. Esille laittaessa laitoin valmiiksi sopivan kokoiset palat uuniin lämpiämään ja tulemaan rapeammaksi.. tarjoillaan kuumana ja kylmän jäätelön kanssa. Päälle palmusokerista erottunutta nestettä taikka hunajaa. Olipas nannaa... lurps. Ukko-Kulta ei tykännyt liian rapsakoista reunoista, mutta minäpä rakastin juuri niitä :) Hyvää joka tapauksessa.

 

Kiva kun kävit meillä. Tällainen oli meidän menu 2010.

Eilen herkuteltiin ja tänään sitten päivä alkoi sopilla. Olen kerinnyt haudutella nyt ajatusta tarpeeksi kauan ja olen huomannut kuinka fyysisesti huono olo mulla on, kun syön ihan päin mäntyä. Soppia ja siitä tulevaa pirteyttä olen kerinnyt jo kaivatakin. En ole käynyt ryhmätapaamisissa, mutta olen laittanut ryhmänvetäjälle viestiä, että elossa ollaan. Mulla on kyllä maailman paras ryhmänvetäjä, sillä hän laittoi mulle sellaisen viestin, että kyyneleet silmissä sitä luin. Maailman paras vetäjä! Jos en tällä onnistu, niin en onnistu millään. Kaikista suurin työ on tietysti itsellä ja itsensä kurissa pitämisellä... ja taas kokeillaan, minne asti tämä kantaa. 7 viikon päästä lähdetään taas reissuun ja asetin sinne tavoitteen, että olen pudottanut painoa 12 kg... Katsotaan miten mummon käy. Hirveältä määrältä tuo kuullostaa, mutta se on mahdollista, jos saan pidettyä itseni näillä keitoilla ja käytyä ryhmässä säännöllisesti.

Suunnitelmat tätä taistelua vartenkin on jo tehty. Minä en käy hetkeen kaupassa, jotta ei tule mielitekoja. Ukko-Kulta jättää myös muutamat minua kiusaamat herkut vähäksi aikaa, jotta ei tule mielitekoja. Jos alan suunnattomasti kiukuttelemaan, menen nukkumaan taikka ulos kävelemään. Jääkaappi ja pakkanen on tyhjennetty kiusauksista, niitä ei ole, joten sortumisen vaara on pienempi. Hih...kuullostaa ihan hullulta, mutta näin se on vain tehtävä. Olen monta kertaa sanonutkin, että jos olisi olemassa joku läskileiri, niin mä lähtisin sinne heti... pois tutuista kuvioista ja saisi vain sen ruuan, mitä tarvitsisi. Ehkä voisin kehitellä tästä jonkun "jenkkimäisen" liikeidean ja laittaa sellaisen itse pystyyn, jos joskus tai siis KUN pääsen normaalimittoihin. Näillä mennään.