Johtuneeko saamattomuuteni nyt siitä, että eilen väsähdin siellä kaupassa, vai mikäköhän nyt on? Mä en saa nyt mitään aikaiseksi. Piti siivota ja touhuta, jotta ensi viikolla taas saa olla rauhassa, kun on joka päivä sytohoidot Helsingissä. Ei onnistu tänään, ei millään.

Kaikki paikat vain repsottaa ja piparkakkutalojen koristelut on tekemättä... Kaksi taloa tai tarkemmin sanottuna huussia sain tehtyä. Tomusokerikin on jo kulhoon kaadettuna, enää puuttuisi valkuaiset, leivinjauhe ja suuren suuri vatkaus. Koristetahna olisi nopeaan valmista ja sitten vain kivoimpaan hommaan: karkkien kiinnittämiseen ja tomusokerilla sottaamiseen. Mä en vaan nyt jaksa tai viitsi.

Keittiön (tai tarkemmin tuvan) kattolamppukin on sitä mieltä, että tänään ei kannata tehdä mitään. Se päätti sammua. Eli lamppu sanoi itsensä irti. Toista ei ole varastossa, kun on kyse yli metrisestä loisteputkesta. Ehkä sen oli tarkoitus minulle ilmaista, että lepää vain tämä päivä. Älä höslää liikaa. Lopeta tuo touhottaminen.

Viime yönä näin jännää unta. En siitä juurikaan mitään muista, mutta päällimmäisenä mieleen jäi, että koko yön oli seuranani karhu ja se murisi koko ajan. Muistan sen murinan vieläkin mielessäni. Ei se pelottavaa ollut, mutta kunnioitettavaa kylläkin. Onkohan mörökölli palannut ja nyt se on vihainen mulle, ku sulloin sen pussiin viime viikolla?

Höh, mä lähen sohvalle viltin alle.