Mulle-nyt-kaikki-heti!!!! Tää on tätä Sannaa parhaimmillaan. En jaksa odotella, kaikkien asioitten pitäisi alkaa tapahtua än-yy-tee-nyt. Piti olla jo! Siiten menee hermot tähän pohtimiseen ja asioitten jauhamiseen. Minä, järkevä ihminen, joka normaalisti tekee nopeaan päätöksiä, elää virrassa, ei murehdi turhaan. Mihin se tyyppi on oikein hävinnyt? Hih. Tuu takas. Älä murehdi. Älä mieti liikoja. Elä tätä päivää, tätä hetkeä. Nauti siitä, mitä sinulla on. Unelmoi ja tee unelmillesi jotain. Mieti hetki, päätä ja etene asiassasi. Nih!

Mä olen niiiiiiin maailman paras hätähousu.

Ihan kun aika loppuisi tästä maailmasta. Ei se mihinkään lopu, tiedoksi vain. Aikaa on niin kauan, kun on ihmisiä sitä täällä laskemassa. Ei siis hätiä mitiä.

En olekkaan kertonut, kun mulla on tullut tällainen ihmeellinen oire. Mulla on sormet ihan mielettömän kipeät. Itseasiassa sormien oireet alko jo varmaan kuukausi sitten hoitojen aikana. Alkuun tuntui siltä, että kaikkiin sormiin tulisi rakkulat, mutta mitään ei näkynyt. Sittemmin sormet ovat olleet arat ja punertavat. Vichypullon korkkia ei tahdo saada auki, eikä mitään purkkeja. Luin, että joku noista saamistani sytostaateista saattaa aiheuttaa ääreishermostoon häiriöitä... oliskohan se jotain siihen liittyvää? Sormet ovat myös turvoksissa, oikein kunnon nakkisormet. Toivottavasti pikkuhiljaa alkaa helpottamaan, eikä missään nimessä jäisi pysyväksi haitaksi. Täytyy kiusata tällä asialla sitä Itte-Ylilääkäriä, kun seuraavan kerran kuulee tai näkee.

Tämä hätähousu lähtee nyt kokkaamaan evästä. Ukko-Kullalle porisee kattilassa Ruokamatka Kaukoitään-ohjelman innostamana linssi-curry-kookos-papukeitto ja itselleni taidan tehdä kermaista lanttuhässäkkää sekä sen seurana käristettyä broilerin koipi-reittä. Nam.