Kyllä näitä arkipyhiä nyt riittää. Silloin kun olin töissä, näistä aina nautti, sillä tiedossa oli lyhyempiä työviikkoja. Keskellä viikkoa oli ylimääräisiä vapaita. Tällaisena sairaslomalaisena päivä tuntuu samanmoiselta muitten joukossa, mutta toisaalta ihan kun olisi lauantai.. Hassua.

Meillä oli kuulkaa oikein herätyskello soimassa tänään, sillä vierailua kummitytön luona oli tiedossa ja sinne piti lähteä heti aamutuimaan. Olipa niin ihana nähdä. Joululahjat saatiin toimitettua vihdoin ja onneksi ne olivat erittäin mieluisat peloistani huolimatta (kiikarit ja kaksi eri kirjaversiota ”mikä tästä meni”- luontokirjoja). Nuo kirjat on kyllä hauskoja.. Siellä on kuvattuna oksennuspalloista ja kakkakasoista lähtien, mistä eläimestä on kyse. Niitä ollaan kuulkaa täällä maalla tutkailtu useampaan kertaan, kun ollaan lähdetty metsään seikkailemaan kummitytön kanssa. Saatiinpa sitten samaan syssyyn käydä seuraamassa kummitytön uutta harrastusta, taitavia uimahyppyjä. Ai että teki itsekin mieleni mennä samalla uimaan (entinen rakas harrastus sekin).. nyt vaan tarttisi hommata varmaankin vaaleanpunainen uimalakki, ettei hiuksettomana tarttisi siellä uida muitten ihmeteltävänä.

Mä olen käyttänyt tämän päivän kaikista vierailuista huolimatta suurien asioiden pohtimiseen. Tulevaisuuden suunnitelmia nääs. Mieleeni juolahti hullu ajatus ja olen sitä tässä selvitellyt sekä surffaillut netissä lisätietojen kimpussa. Enpä kuitenkaan sitä teille vielä paljasta, sillä kaikenmaailman ajatuksia ainakin meikäläinen saa päivittäin päähänsä, eikä kaikki välttämättä toteudu tai ole toteutuskelpoisia.. Jääköön tämä siis vielä tällä erää salaisuudeksi, sangen ärsyttävää varmasti, tiedän. Pakko oli vain kertoa :)

Näin muuten tyhmääkin tyhmempää untaa eilen. Unessa mun ylävatsakivusta tulikin sitten rintasyöpä ja sitten käytiin taas miljoonassa eri lääkärissä..mutta mä taas lensin lääkäristä lääkäriin, se oli jännä. En lentänyt niin vapautuneesti kuin siinä edellisessä unessa, eikä lentäminen tuossa tuonut niin hyvää fiilistä, oli vain ehkä kiire vastaanotolle?! On se edelleenkin jännä, miten tuo mieli myllertää.. Olen ollut aina aikas kiinnostunut kaikesta psykologisesta (opiskelin joskus psykiatriseksi sairaanhoitajaksi, mutten ikuna valmistunut. Höh, vieläkin ottaa päähän kun keskeytin!), mutta olen yllättynyt, että minä-vahva-Sanna saan tällaisen mielenmyrskyn aikaiseksi omassa päässäni. Ei kai siinä auta, vaikka olisi kuinka järkevä, mieli on vahvempi. Ei sitä ehkä pysty niin hyvin hallitsemaan tai ehkä voikin, jos osaa, mutta minä en sitten näköjään osannutkaan. Voisin taas todeta, että kaikkea ei pysty hallitsemaan, vaikka kuinka haluaisi.

Huomenna nukun kuulkaa niin pitkään kun nukuttaa.. Olen koko viikon herännyt herätyskelloon (lue: kolmena päivänä peräkkäin), eikä se ole yhtään kivaa.. Mähän olen saikulla ja mun pitäis saada nukkua niin pitkään kun haluan?! Miten ihmeessä tämmöisen jälkeen jaksaa alkaa nousta töihin? Huh...rankkaa tulee olemaan.