Mikä kiukkunen? Justiinsa niin. Tollasia päiviä sattuu välillä olemaan... tuollaisia megatouhotuspäiviä, joilloin saa kaikki paikat enemmän sekaisin, kuin järjestykseen. Mä sanon niitä niin nousinväärälläjalallasängystä-päiviksi. Kyllä mä ihan oikeasti saan tehtyäkin asioita välillä, eikä elämä ole ihan tuollaista säätämistä kuin tuo eilinen.

Kirppiskamat on nyt suurinpiirtein laitettu, kääk. Huomenna saan nousta siis "töihin" kukonlaulun aikaan, sillä kaikki vaatteet on vielä hinnoittelematta. Ihan oikein mulle tuo aikaisin herännyt, sillä nyt on nuo yöunet venyneet ihan turhan pitkiksi. Tällä viikolla olen porskuttanut unta palloon välillä ihan 13 tuntia putkeen. Joku viisas joskus sanoikin, että nukkuminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin.. mä olen sillä saralla siis jo miljonääri näillä unenmäärillä ja -lahjoilla.

Tänään meillä kävi hassun hauska pyörremyrsky, suloinen sellainen. Markkinatoriystäväni Kirjapäällikkö tuli koko perheen voimin kylään ja voi sitä touhua mikä tähän taloon tuli. Perheeseen kuuluu meinaan 7-vuotiaat kaksospojat sekä 11-vuotias tyttö. Viisi henkeä tänne meille kylään, niin siinä sai jo kissat sydänkohtaukset ja oli meilläkin Ukko-Kullan kanssa ihmettelemistä. Turinaa riitti kaikkien suusta erikseen ja samaan aikaan...Voi elämä. Ihania, pienin annoksin nautittuna. Tulipahan meikäläisen vaaleanpunaisten kuplavolkkareitten kokoelma pestyä ja tarkastettua, että niillä pääsee ihan sika lujaa keittiön lattialla. Ukko-Kullan jouluarpa löytyi myös helposti ja siitä tuli kaksospoikien voimin raaputettua kaikki ei valmiiksi raaputetut kohdat... Eihän tossa vauhdissa voi pysyä?! Vai voiko? Lapset ilmoitti yhteen ääneen, että tänne me voidaan äiti tulla sitten hoitoon... Hih, meiltä ei asiaa kysytty. Kirjapäällikkö vain naureskeli, kumman ilme olisi ollut kauhistuneempi, minun vaiko Ukko-Kullan :D

Lastensuusta sen totuuden muuten kuulee... Pakko kertoa tarina noista kaksospojista viime vuodelta. Oltiin myyjäisissä kirjapäällikön kanssa ja pojat tulivat hakemaan äitiään kotio. Pojat olivat jossain vaiheessa saaneet pääkallokorut minulta, mutta olivat hajonneet ja tarjouduin tekemään uudet tietenkin tilalle. Sanoin pojille, että katsoisivat sopivat värit esillä olevista koruista ja tekisin sitten tilauksesta sellaiset. Värit löytyi ja laitoin ne muistiini, mutta pojat ihmettelivät, miksi en ota niitä koruja säilöön, jotta IHAN VARMASTI muistaisin, millaiset pääkallot heille pitäisi tehdä.  Sanoin, että minulla on hyvä muisti. Hetken toinen kaksospojista mietti hiljaa ja sanoi sitten:" Niin joo... tartteehan sulla ollakin hyvä muisti, kun olet norsun kokoinenkin."

Hyvämuistinen norsu siis. Eihän tuohon voinut kuin hymyillä ja nauraa edelleenkin näin jälkeenpäin. Vaikkakin Kirjapäällikkö ja kaksosten isä vaikuttivat aavistuksen noloilta tuon tilanteen takia. Fiksu jässikkä sanon minä. Norsullahan on maailman paras muisti.

Näihin tunnelmiin ja sitten vielä voidaan miettiä, miksi syön soppia :D

Olen palannut kunnolla ruotuun ja tämän viikon tuloksena voinkin ilmoittaa polleasti PPP-projekti -6,9kg  YHT. -19,2kg.