...edelliseen kirjoitukseeni liittyen, voisin vain olla. Opetella olemaan, elää itselleni. Ajatella itseäni, opetella ajattelemaan itseäni. Huh, siinä olisinkin oppimista. Jos vain oppisin olemaan suunnittelematta niin paljon. Ziljoona-miljoonaa suunnitelmaa mielessä ja vain pienen osan saan loppujen lopuksi toteutettua. Rauhotu nainen!

Sain tänään päähäni, että haluaisin huopikkaat. Ai että, ne olis niin ihanat. Kahlasin koko netin läpi ja kaikkialla myytiin eioo:ta. Ei oo, ei tuu, vasta kuin maaliskuussa. Moni muukin on ajatellut, että huopikkaat lämmittää niin kivasti pakkasilla ja kaikkialta ne on loppuunmyyty. Höh. Pitikin saada tuollanen ajatus. Ensi kesänä ajetaan kyllä kesälomareissuun Jämsän kautta ja haetaan mulle kunnon pitkävartiset huopikkaat. Harmaita alkuun ajattelin, mutta sittenhän tajusin, jos niitä sattuisi löytymään vaaleanpunaisena?!?!? Vau! Joooo!!  Täytyy laittaa johonkin ylös: Muista ostaa kesällä 2011 vaaleanpunaiset huopikkaat talvea varten.

Eilen illalla suunniteltiin meidän uudenvuoden menuta Ukko-Kullan kanssa, tällaisia herkkupeppuja kun ollaan. Ajattelin kylmästi aloittaa sopat 1.1.2011 ja haluan vikana iltana nautiskella jotain erikoista. Menusta muotoutui sitten tällainen:

Hapankorpulla kuorrutettua vuohenjuustoa salaattipedillä
 karpalohyytelöä

***
Porsaan noisetit, Lagavulin-Cheddarkastike 
juuresduchesse ja karamellisoituja kasviksia

***
Banaani-kookosCake 
Madagaskarin vaniljajäätelöä

Saas nähdä, mitä tämä yritys tuo tullessaan. Raaka-aineet on ainakin niin hyvät, että ei voi epäonnistua. Enkä tee mitään kinuskikakkua, niin homma on hallussa.

Asiasta seittemänteen. Hiukset on jo niin pitkät, että saan ne tuohon sivuille ponnarille. Kampaamoon olen kokoajan meinannut varata aikaa, sillä tukka alkaa olla siinä pituudessa, että lyhyeksi se on liian pitkä ja pitkäksi taas liian lyhyt. Päätös on tehtävä: kasvatanko pidemmäksi vaiko vedänkö lyhyemmäksi?! Lyhyt oli niin kiva, huoleton, helppo (tässä ei siis muistella muutamaa Bad Hair-day:tä). Silloin kun taas tukka lähti, niin sanoinkin ääneen, että kun hiukset alkaa kasvamaan, en leikkaa niitä enään ikinä. Näin se mieli taas muuttuu... Tää on näitä elämää suurempia päätöksiä, joita tarttee tarkkaan miettiä.