Käynti ylilääkärin luona oli tänään juuri sellainen, kun olin sen kuvitellutkin olevan. Hieman hymyissä suin lääkäri kyseli, että mihinkäs kohtaa sitä mahaa nyt sattuu. ”Tules tähän, niin kokeillaan”. ”Minä en tunne mitään paukuraa, näytä missä paukura tuntuu”. --Ottaa esiin ultraäänilaitteen ja nakkaa geeliä mahan päälle. ” Niinkuin näet, tässä on vatsakalvo ja tässä lihaksia..kaikki tämä loppu on rasvakudosta. Mitään poikkeavaa ei ole.”

Olisinpa ilman ultraäänikonettakin voinut kertoa, että vatsassani on rasvakudosta, vaikka toisille jakaa. Kivun syy ei ole siis selitettävissä, ainakaan tällä kertaa. Jotenkin lääkärin ilmeestä näki, että hän teki tämän tutkimuksen rauhoittaakseen mieltäni. Syöpä ei ole levinnyt.. no jaa, en mä sitä nyt niin ajatellutkaan. Tai ehkä jossain vaiheessa ajattelin, mutta en ole sellainen ihminen, joka saisi itsensä hysterian partaalle ilman tutkimuksia. Kipu siis on olemassa ja nyt sille ei löytynyt syytä. Sillä siisti. Lopetan itsekin sen paikan painelun, jos se vaikka siitä rauhoittuisi.

En kuitenkaan loukkaantunut lääkärin tuollaisesta toimimisesta, sillä olin hieman kuullutkin tästä lääkäristä jo ennakkoon ja tiesin, että hän on hieman ”töksäyttely-tyylinen” setä. Lääkäri setä pahoitteli vain, että olin ajanut Vihdistä saakka 10 minuutin käynnille. Tämän tutkimuksen olisi voinut tehdä ensi viikollakin, kun käyn hoidoissa taas joka päivä. Sanoinkin ylilääkäri-sedälle, että syytän heitä sitten veronpalautusteni etukäteen kuluttamisesta, sillä matkasin seuraavaksi ostoksille Selloon. Ilman tuota lääkärireissua, rahat olisivat säästyneet.. ainakin hetkeksi aikaa.

Olin jo kymmenen aikoihin Sellon kauppakeskuksessa Espoossa ja oli aikas rauhallista. Minä nautin hiljaisesta käppäilystä, toisten ihmisten seuraamisesta ja työntekijöitten joulutohinoista, kun he täyttelivät hyllyjä hirmuisella vauhdilla. Melkein sain sitten tulevat veronpalautukseni tuhlattua... mutta tarpeellisia ja tärkeitä ostoksia suoritin. Ukko-Kullalla on synttärit ensi viikolla, niin hänen lahjansa kävin ostamassa. Kahvinkeitin myös hajosi viime viikolla, joten uusi oli ostettava. Harmi vain, ettei Suomesta löydy vaaleanpunaista.. Englannista olisi löytynyt, mutta kun tuo pistoke on heillä erilainen.

Reilun tunnin ympäriinsä kauppoja kävelleenä, tunsin sen heikkouden, joka minussa jyllää. Se tuli yllätyksenä, sillä on ollut nyt niin energinen olo. Seisoin kassajonossa ja nojasin kärryihin.. tuntui, että lähtee taju ja jalat lähtee alta. Aikas nopeasti siitä sitten kipitin kiireen vilkkaa autoon ja istuin siinä hetken ja ihmettelin tätä omaa heikkouttani. Edelleenkin täytyy todeta, että kyllä se jollain tapaa tämä sairaus itsestään ilmoittaa, jos sitä ei muista tai jos se ei tunnu kokoajan (tai sitten ne on ne hoidot.. tiedä häntä).

Vaikka kaikkea järkevää tulikin hankittua, niin parhain ostos täytyy kertoa viimeiseksi. Ostin tahranpoistoainetta... ei siinä ihmeellistä, mutta ostin sen siksi, kun siinä sai kaupanpäälle VAALEANPUNAISEN pyykkikorin. Jipppppiiiiii!

Onneksi meillä oli oikeasti se tahranpoistoaine vähissä... Uskokoot taas ken haluaa :)