Niinhän se on vain nyt minun tunnustettava, että ruisleipä vei minusta karvaan voiton eilen. Sinnittelin ja sinnittelin KOLME tuntia..ja sitten minä syöksyin täristen pakkasen luokse. Sulatin palaset ruisleipää, voitelin ne, nakkasin päälle ihanaa tonnikalaa sekä juustoviipaleet. Nautin tämän kera ison kupin teetä ja makeutusainetta... Näin helppo on nujertaa tällainen löysämielinen ylipainoinen ihminen.

En onneksi ole vihainen itselleni. Tällaisia tapahtuu, mutta tarttisi vain oppia noita mielitekoja hillitsemään. Eihän se ruisleipä nyt niiiiiin paha ole. Olisinhan voinut vetästä mielitekoon suklaalevyn? Kopallisen kaljaa? Litran jäätelöä? Kermakakun? No joo.. Tulipahan syötyä ja sillä siisti. Tästä seurasi kyllä vain se, että tänäkin iltana teki mieli ihan jotain muuta. Onneksi Ukko-Kulta toppuutteli todella hienovaraisesti ja päädyin laittamaan oman soppani sekaan sitten pari desiä sieniä ja maustoin sen Thaimaasta tuodulla currytahnalla. Voihan sentään!!! Miksi en aikaisemmin ollut tuota tehnyt? Sehän oli tällä kertaa maailman parasta keittoa! Ja maha tuli ihan täyteen. Jee! Tarttee maustaa toistekin itse, kun niin saa kerran tehdä!

Huomenna on virallinen herkuttelupäivä, kun karkaan viettämään pikkujouluja Tampereelle. Hih, niiiiiiin kivaa!!! Mukana on ihania ihmisiä, jotka kaikki kyllä ovat sairastuneet syöpään taikka "sairastaneet sen". Ympäri Suomea kokoontuu tämä joukko ja tutuiksi ollaan tultu täällä blogilandiassa. Ompa oikeasti kiva nähdä! Jeee! Varo Tampere :D

Asiasta taas seitsemänteen.. tämä on taas näitä päiviä, kun on sata asiaa kerrottavana. Tänä keväänä osallistun ekaa kertaa Syöpäyhdistyksen toimintaan. Osallistun keväällä järjestettävään Uniryhmään. Ukko-Kulta kysyikin, että menenkö minä sitten tämän ryhmän tiimoilta jonnekin muualle aina välillä nukkumaan?! Ei, en mene. Kuorsaan ihan tossa omalla puolellani sänkyä, edelleen. Uniryhmässä keskustellaan ja pohditaan näkemiämme unia.. ei välttämättä yritetä ymmärtää kaikkia unia vaan yritetään oppia kuuntelemaan omaa sisintä ja käyttää unia ns. voimavaroina omissa elämäntilanteissa. Mullahan noista unista ei ole pulaa, kun näen niitä niin paljon. Ja siis muistankin ne vielä aamulla, joka on aikas tärkeää myöskin. On jotain, mitä työstää. Uniryhmä pidetään nyt ihan ekaa kertaa ja mukava olla mukana.

Onkohan täällä muuten sytomyssykampanjaan osallistuneita kädentaitajia vielä kuulolla? Sain meinaan tässä tällä viikolla sähköpostia eräältä juuri syöpään sairastuneelta, joka oli jostain lehdestä lukenut sytomyssykampanjasta. Olisi halunnut niin kovasti myssyä, kun omat hiukset alkaa lähtemään kohta. Kaikki tuon kampanjan myssythän on viety jo sairaaloihin... Omat voimavarat hänellä eivät riitä myssynteon opettelemiseen ja kaupasta ei ole löytynyt sopivaa. Minä haluaisin niin auttaa tätä 3 lapsen yh-äitiä. Jos mä laitan langat tulemaan, niin neulotko sinä myssyn?! Tehdään pieni hyvä teko :D Ota yhteyttä minajasyopa@gmail.com Kiitos!

ps. jos minä neuloisin minun taidoilla myssyn, niin sitä voisi pitää vain pimeässä :D