Tänään minä uskalsin ottaa ”uuden vuoden” kunniaksi hieman punaviiniä ruuan seuraksi. Uuden vuoden kunniaksi..hmmm. Tässä kohtaa monet varmaankin pohtivat, mitä edellinen vuosi on tuonut tullessaan ja mitä on tapahtunut menneenä vuonna. Yritin hieman harrastaa samaa, mutta jotenkin viime vuosi on minulla sumuinen. Ihan kun olisin elänyt elämäni viime vuoden sumussa, hämärässä, pimeässä.

Alku vuodesta availin työn puolesta uutta ravintolakompleksia isoon yrityspuistoon. Se toi mukanaan järjettömän määrän ylitöitä ja stressiä, mitä en ehkä aikaisemmin ollut niin hyvin myöntänyt. Uusia ihmisiä, uuden yrityksen palveluksessa, uusia toimintatapoja ym. Suuren avausurakan jälkeen piti alkaa ansaittu 8 vkon kesäloma ja ylityövapaat, joista 2 viikkoa olin terveenä. Sen jälkeen sairastuin..ja diagnoosina loppujen lopuksi ja yllättäen syöpä.

Sairastumisen aikaa olenkin käynyt läpi tässä lähiaikoina. Muistelin kuinka väsynyt olin kesällä, kun kuumeilu alkoi ja ennenkuin minulta löytyi se valtava seitsemän kilon kasvain mahasta. Itseasiassa juuri äsken nautittiin Ukko-Kullan kanssa mielettömän hyvää ruokaa ja punaviiniä sen kanssa ja keskusteltiin sairastumisen aiheuttamasta muutoksesta. Ukko-Kullalla kun on hieman samantapaisia kokemuksia, kun hän työtapaturmassa sai pari vuotta sitten aivoverenvuodon. Muisteltiin niitä aikoja, kokemuksia ja mietteitä, joita silloin kävimme yhdessä läpi. Toisaalta päädyttiin siihen, että hieman erilaisia ajatuksia sitä kuitenkin miettii.. toinen oli äkillinen tapaturma ja toinen (äkillinen sekin) tällainen vakava sairaus, josta ei välttämättä pääse ikinä eroon. Edelleen niitä ihania ajatuksia elämästä ja sen jatkumisesta. Millä tavalla jatkaa? Miten muuttaisi kaikkea paremmaksi? Tarvitseeko muuttaa?

Täytyy sanoa, että heinäkuusta, kuumeilun alusta, elämäni on oikeasti sumuista. Oma sairastuminen ja isoäidin kuolema sairauden keskellä ovat olleet aivan hirveitä, rankkoja tapahtumia. Välillä itse lueskelen omia kirjoituksia täältä blogista ja ihmettelen suuresti, kuinka positiivis-sävytteisiä suurin osa kirjoituksista ovat olleet. Mistä ihmeestä olen sitä positiivisuutta repinyt? Taitaa sitten tulla luonnostaan, ei kai siinä muuta voi olla. Toivotaan, että se tulee luonnostaan, eikä ikinä katoa. Siinä on sellainen voimavara, etten sitä ikuna anna pois.

Hih. Mun piti tulla tänne kirjoittamaan vain, että punaviiniä ja paukkupakkasta. Lyhyt ja ytimekäs kirjoitus.. Tässä sitä taas ollaan. Ei pitänyt pohtia viime vuotta, mutta tein sen kuitenkin... jollain erittäin tiivistetyllä tapaa.