Mooooiiiii! Silmät on edelleen ihan ristissä...kääk. Tultiin Thaimaan reissusta torstaina ja olin jostain syystä varannut heti viikonlopuksi kädentaitomessuille paikan. Voi hitsiläinen sentään. Kiirettä on pitänyt ja nuo nahkat silmien yläpuolella eivät meinaa millään pysyä ylhäällä, valuvat silmien eteen vähän väliä.

Reissu oli aivan M-A-H-T-A-V-A!!!!!! Uskomatonta, mutta totta, että reissu oli tällä kertaa vielä parempi edellistä kertaa! Vaikkakaan tuosta viime vierailusta ei ole kuin muutama kuukausi. Hieno paikka, ihana maa, mahtavat ihmiset ja iiiiikkkkkk: vaaleanpunaisia delffinejä. Tuli otettua taas ziljoona kuvaa, mutta laitan teille vain muutaman, muutenhan tämä koko vuodatus menisi ihan tukkoon. Keskittymiskykyni on nyt jotenkin niin herpaantunut, etten jaksa mitään kollaasejakaan tehdä, jotta saisin enemmän kuvia esille.

Näkymä ravintolasta:

Valas on rantautunut omalle aurinkoterassille:

Lomakissamme Kalle:

MUN PINKKI lomamopo

HIGH SEASON: turistirysä?

Hauska kivi

Thaimaan isompi gekko, jolla oli mainio ääni :D

Minä ja Suwadi venereissulla delfiinejä etsimässä

Aamiainen markkinoilla

Minä ja Pekka ollaan lähdössä kotia... nyyh, tahtoo äkkiä takaisin :D Henkilökunta tuli vilkuttamaan

Bangkokin kentällä ihan kivan väriset tuolit :D

Reissussa sattui ja tapahtui...Nähtiin ne vaaleanpunaiset delfiinit ja näin se sitten kävi. Ekan viikon meillä oli rantabungalow ja kyllä minä istuin siellä terassilla ja katselin merta ja odotin delfiinejä. Ei mitään! Seuraavaksi viikoksi muutettiin toiseen bungalowiin ja sieltä ei merta niin nähnyt. Hotellin touhutäti MamaD oli kertonut kaikille hotellivieraille, kuinka Sanna tahtoo nähdä vaaleanpunaiset delffiiinit!! Yhtenä iltapäivänä istuttiin terassillamme ja katselin, kun yksi saksalaismies näytti hölkkäävän asvalttitiellä. Aattelin, että hulluhan tuo mies on, kun näin kuumalla juoksee ja vielä kovalla asvaltilla. Meidän talon kohdalla hän sitten pysähtyikin ja huusi: " Sanna, PINK dolphins!!!! PINK dolphins!!!!" Se oli tullu HAKEMAAN mua!!!! Juoksujalkaa mentiin heidän terasilleen ja sain ihailla itkusilmin ohi uivia kahta vaaleanpunaista delffiiniä, joista yksi teki hienon hypyn. Oih! Ja olihan ne vaaleanpunaisia, hienoja, ihania!!! Komeita!!! Yritin löytää kaikki mahdolliset saksankieliset kiitossanat tälle sedälle. Vielen Dank, Danke Schön, Schönen dank... Oih! Siitä miehestä tuli hetkessä mun idoli.

Samainen setä, jota ryhdiksi kutsuttiin Ukko-Kullan kanssa, kertoi meille tarinan edelliseltä illalta. Oli tullut vaimonsa kanssa (kutsuttiin häntä Viluksi) syömästä ja tulivat hämärään huoneeseensa. Vilu meni suoraan kylpyhuoneeseen ja kauhukseen huomasi siellä jotain ylimääräistä. Laittoi oven kiinni, nappasi Ryhdin mukaan ja menivät hotellin respaan ilmoittamaan, että kylpyhuoneessa on nyt hieman jotain extraa. Kylpyhuoneen avoimesta ikkunasta oli sisään halunnut tulla 6 metrinen boa... jonka sitten ammattilaiset tulivat säkittämään ja veivät takaisin viidakkoon. Iiiiiikkkkk, mä olisin tuossa tapauksessa jo kuollu. Mä olisin niin saanut sydärin!!! Meillä pysyi tuon jälkeen ikkunat ja ovet visusti kiinni...ottaen huomioon, että kolme ekaa päivää nukuttiin terassin ovi auki, kun merituuli viilensi niin pehmeästi huonetta. EI enään!!

Delffiinejä nähtiin tällä kertaa kolme kertaa, kerran vain niitä vaaleanpunaisia ja muuten harmaita.  Mahtavia otuksia. En kyllä usko ,että tämä oli viimeinen kerta kun tuonne matkakohteeseen mentiin, sillä löysin sunnuntaina Ukko-Kullan netistä surffaamasta ja hän etsiskeli vuokrataloja juuri tuosta kylästä. Hih. Mopot olivat meillä vuokralla 10 päivää ja silloinkin etsimme sopivaa vuokrataloa itsellemme, sillä jos olisi pidemmän aikaa, niin vuokratalo tulee huomattavasti edullisemmaksi... suunnitelmia, unelmia :D

Arkeen palaaminen tarkoittaa sitä, että kohta alkaa soppakuuri... ainakin sitä. Vaa'alla en ole uskaltanut käydä reissun jälkeen, mutta Ukko-Kulta piipahti. Kahdessa ja puolessa viikossa lisäpainoa 6,2kg. KUUSIPISTEKAKSIKILOA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Ihan hullua. Onkohan Ukko-Kullalla joku mahapöpö? *hih*. Tämä laukaisi sellaisen päätöksen, että Ukko-Kulta lähtee kanssani soppakuurille ja menemme yhdessä torstaina ryhmänvetäjän luokse. Tää on oikeasti hieno homma!!!!! Uskoisin, että minäkin saatan saada siitä vielä lisäponttakin!

Arkeen palaaminen tarkoittaa myös sitä, että pienimuotoinen tori-markkina-messukiertue alkaa taasen. Viime viikonloppuna oltiin Tampereella, Pe-La yönä lähden Kotkaan ja sitä seuraava viikonloppu sujuu Vantaan Korsossa sekä Myyrmäessä. Tästä tää taas lähtee. Hulinata ja meininkiä.

Kävin muuten eilen päätohtorin luonakin. Kyseessä oli kontrolliaika ja suunnitelma siitä, miten lopetan masennukseen tarvitut mielialalääkkeet. Huima parannus on olotilaan tullut, pieni vaikutus saattaa olla tuolla vuorotteluvapaallakin. Muistelessani viime kesää ja sitä pahinta masennuksen aikaa, niin huh-huh, miten syvällä sitä käyntiinkään. Ajatukset oli synkkiä, mieli oli musta, mistään ei tuu mitään, mitä teen-mihin meen, tartteeko mennä, miks menisin? En saanut mitään aikaiseksi, enkä jaksanut mitään tehdä. Nyt on kaikki paljon paremmin. Hyvä opetus minulle myös siitä, että päästäkin voi sairastua, saa myöntää, jos ei jaksa ja pitää myöntää. Kukaan ei ole niin vahva, eikä tarvitse olla. Olen onnellinen.

Huomenna on muuten syöpäkontrolli... mutta jostain syystä ajattelen niitäkin hirmu vähän enään. Se ei niin jännitä, vaan oikeastaan on hyvä, että minulla on kontrollit niin usein. Huomisen käynnin jälkeen väliä pidennetään neljään kuukauteen. Jännityksellä kyllä odotan, että ottaako ne tosiaan mut heinäkuussa kontrolliin vai olisiko seuraavan kontrollin väli vähän niinkuin neljä kuukautta, eli oikean ihmisen ajanlaskussa vaikka 5-6 kuukautta.... sillä kesällähän syöpää ei ole eikä se silloin uusi. Noh, mustaa huumoria.