Nyt mä olen saanut aimo lahjoituksen jostain.. mulle on lahjoitettu energiaa ja hyvää oloa:)

Olen tänään kuulkaa pessyt pyykkiä, tiskannut, leikannut joulukorttien osia, ihaillut ensilunta, lukenut rauhassa hesarin ym. Ai niin ja tärkein..syönyt hyvin ja nauttinut lasillisen hyvää punaviiniä, nam. Oikee touhutäti.

Eilen tuulettelin tuota sikainfluenssaa ja siitä saapunutta virallista lausuntoa syöpäjärjestöltä, tai siis en siis tuulettanut influenssaa itsessään vaan sitä, että vihdoin ”meidän järjestö” otti kantaa asiaan. Tämä on meinaan ollut niin leväperäistä tämä informaatio ja mielestäni myös sen tiedottaminen. Hyvä esimerkki myös siitä on, että eilen kaikista medioista tuli tieto, että syöpäläisten omaiset ovat nyt kiireellisyysluokassa 1 ja rokotetaan ensisijassa. Tänään lausuntoa täsmennettiin, että jos itse syöpäläinen ei pysty ottamaan rokotetta, niin silloin annetaan rokote samassa taloudessa asuville läheisille. Voihan mustapippuri sentään... Meikäläinenkin antaa ehkä ulos itsestään ajatuksiaan selkeämmin täällä blogissa (ainakin välillä), kuin mitä nuo viralliset lausunnot antaa tuosta sikataudista. Tästä ehkä viisastutaan seuraavassa pandemiassa...Ainakin toivon niin.

Aloin sitten aamulla soitella ympäriinsä, selvittääkseni asioita rokotukseeni liittyen, kun vihdoin päätin itsekin sen ottaa. Valitettavasti omalta kohdalta tuo rokotus on nyt edelleenkin epäselvä, sillä osastolle soitettaessani, minun pyydettiin ottamaan osaston lääkäriin yhteyttä seuraavan sytohoidon yhteydessä. Hommahan on niin juuri kun olin ajatellutkin... Rokotuksesta on jotain hyötyä silloin, jos sytohoidon välillä on ainakin kaksi viikkoa, jotta veriarvot pääsevät suurinpiirtein normalisoitumaan. Meikäläinen kun käy nauttimassa cocktaileja joka viikko 1-5 kertaa, niin eipä noita pausseja oikein ole. Jos taas toisaalta tämä tarkoittaisi sitä, että minun hoidot olisi keskeytettävä... miten se sitten vaikuttaisi? Hoh-hoijaa! Nyt kyllä kuulkaa laitan sen lääkärin tiistaina kuumille kiville ja hän saa kyllä neuvoa, mitä minä tämän asian kanssa teen. Johan tässä on muutakin pohdittavaa, kuin joku sikatauti. Mä en jaksa enään pohtia tätä hommaa. Jos lääkäri on sitä mieltä, että hoitojen keskeytys on sen arvoista, niin sitten se tehdään. Jos hyötyä ei voida taata, niin silloin lukittaudun tänne omaan kotiin vähäksi aikaa ja piipahdan vain hoidoissa:) ja tilaan sikatautirokotteen saaneen taksikuskin!

Nyt lopetan tän sikataudin jauhamisen tähän (ainakin tällä erää).

Täytyy tähän loppuun kertoa vielä hauska kissajuttu. Meillähän näitä karvapalloja asuu 3 kpl (Ukko-Kultaa ei ole laskettu mukaan) ja kun asutamme vanhaa maatilaa, niin kissat viettää aikaa ulkona sekä sisällä. Pitävät tai ainakin yrittävät pitää hiiret pois pomppimasta pöydiltä. 2 näistä kissoista toin mukanani kaupungista tänne maalle ja heillä onkin ollut hieman opettelua tuon ulkonaolemisen kanssa. Elvari esim. inhosi ruohoa valtavasti ensi ulkoilulla ja hänen pitikin sitten nostella jalkoja ”yli-ylös”, kun käveli ensiaskeleet..nyttemmin tätä ongelmaa ei enään ole. Tedi on taas löytökissa-taustainen ja luultavasti vähän viettänyt aikaa ulkona joskus. Tedi osaa metsästää hiiriä..just ja just, mutta ei tiedä, että niitä voi myös syödä. Yleensä hän myös hukkaa saaliinsa, kun on niin pollea sitä näyttämään...Kolmas kissa Jesse James hankittiin sitten tänne maalle suoraan ja hän on se virallinen maalaiskissa. Tämä Jesse on vaan siitä hauska tyyppi, että hän inhoaa kylmää ja märkää. Tänään, kun itse nautin ensilumesta ja siitä valkeudesta minkä se toi, niin Jesse oli taas hieman eri mieltä. Kun vihdoin Jesse heräsi uniltaan olkkarin sohvilta ja halusi lähteä ulos..verannalla ulko-oven avattuani kissa vetäsikin käsi-ja jalkajarrun päälle..hyvä ettei ”renkaat vinkunu”. Ilme on vuosi vuodelta ihanampi.. Se pettymys, nyt on talvi: kylmää, märkää, lunta, yök. Kyllähän Jesse sitten pakostakin välillä ulkona käy, mutta lumen tultua, Jesse nukkuu pienen patterin ja kirjahyllyn välissä, nenä kiinni patterissa. Ja se väli on oikeasti vain pienen kissan kokoinen.. Kyllä siellä on lämmin:)