Ette varmaan ikuna arvaa, mitä minä olen tänään tehnyt?! Mä olen nyt täysin kilahtanut noihin koruihin.. aikuisten oikeasti. En tiedä kuka ihme niitä kerkiää pitämään, kun minä täällä hirmuisissa himoissa kokeilen muotoilla fimotaikinasta sitä sun tätä. Niiiiiin kivaa hommaa, että! Tänään varsinkin, kun sain ottaa avuksi pinsetit, hih. Niin pikkutarkkaa hommaa piti tehdä ja Ukko-Kulta ihmetteli moista hommaa vierestä. Hänellä ei kuulemma kärsivällisyys riittäisi tuommoiseen hommaan. Tiedän kyllä tuonkin.. Ukko-Kullan kärsivällisyys väheni huomattavasti muutaman vuoden takaisen aivoverenvuodon jälkeen. Mutta se on onneksi pientä, paljon olisi voinut tapahtua. Minusta olisi varmaan pitänyt tulla isona kelloseppä tai joku, joka hartiat kyyryssä tekee jotain pikkutarkkaa hommaa, apunaan pinsetit ja suurennuslasi. Mitä pienempää hommaa, sitä enempi nautin ja saan ajatukset muualle. Ihanaa!! Tässä tämän päivän aikaansaannokset:



 

Nyt on tämän päivän kaunis kuva esillä.. Lopuksi sitten laitetaankin jotain ihan hirveää esille.. Eilen illalla laitoin Hilikat jalkaan ja menin suht ajoissa nukkumaan. Hilikat täytyy varmaan selittää hieman paremmin. Elokuussa 2009 jouduin ekaa kertaa sairaalaan sisälle, kun sisältäni löytyi tuo suuren suuri kasvain. Crp oli koholla ja antibiootteja annettiin suoraan suoneen viikon verran. Siellä osastolla oli hoitaja nimeltä Hilkka. Hilkka aina huolehti, että minulla on tukisukat jalassa veritulppien varalta, kun en hirmuisesti liikkunut, sillä vointi oli aavistuksen väsähtänyt kuumeen takia. Hilkka tuli joka päivä töihin tullessaan tarkistamaan, että sukat on varmasti jalassa.. Mulla oli meinaan tapa, että edes kerran päivässä otin sukat pois ja annoin varpaille hieman happea. Eiköhän Hilkka sitten aina juuri silloin tullut.. Topakasti hän torui minua ja laittoi minulle sukat taas jalkaan. Hih. Topakka tuo Hilkka oli!! Nämä samaiset sukat ovat minulla kotona, sillä sain ne mukaan sairaalasta, jotta pitäisin niitä kotonakin, ennenkuin pääsisin myöhemmin leikkaukseen. Hoitaja Hilkan kunniaksi nimesin sitten sukat Hilikoiksi. No niin.. siis laitoin eilen Hilikat jalkaan, jos se nyt sattuisi auttamaan tuohon turvotukseen. Eipä auttanut.. Menihän siinä sitten yö huonosti nukkuessa, kun normaalisti ei ole mitään jaloissa ja nyt ne Hilikat siellä sitten puristi. Jalat on siis edelleen ihan megaturvoksissa!! JA KYLLÄ, soitan huomenna osastolle ja kyselen neuvoja. Tarvittaessa menen sitten lääkäriin. Iho alkaa meinaan olemaan sen verran piukeena, että hieman jo aristaa. AUTS!

Tänään oli touhupäivä muutenkin kuin korujen osalta. Saatiin Ukko-Kullan kanssa siivottua ja nyt minä meinaan karata sohvan uumeniin, sillä mulla on katsomatta kaikki viime viikon Emmerdalet.. Huh. On siinä urakkaa!! Ja sit tulee vielä kaiken maailman Idolsit ja X-factorit.. mä olen vain niin koukussa niihin ohjelmiin!!

Ens viikolla saadaan muuten jännittää Kiaran (addiktoituneen blogini lukijan) verenluovutusta. Minä kun en enään voi luovuttaa verta syövän takia, niin Kiara päätti ”uhrautua” minun puolestani. En tiedä oliko tämä nyt jonkinmoista kiristystä, mutta kiltisti tuo Kiara tuntuu sinne olevan menossa. Tiedoksi kaikille, että me ei tunneta Kiaran kanssa ollenkaan. Olen siis saanut hieman hyvää aikaiseksi, saanut yhden uuden verenluovuttajan. Toivotaan, että kaikki menee hyvin! Me pidetään Kiara sulle kaikki peukkuja!

Loppuhuipennuksena kuva mun ihan järkyttän turvonneista jaloista. On varmaankin ihan oikea aika kysäistä lääkäriltä hieman neuvoa....Mulla on ollut joskus nilkat!!