Päiväunet on otettu ja olo on kuin päälle ajetulla sammakolla märällä asfaltilla. Mä oon niinku ihan littanana ja ihan väsy.

Vihdin wuosisatamarkkinat olivat loistavat eilen. Sää oli juuri sopiva, ei satanut, ei ollut liian kuuma. Ihmisiä oli paljon liikenteessä ja korujakin meni hyvin kaupaksi. Hauskoja kommentteja sain myös. Yksi asiakas julisti omalla päätösvallallaan minun kojuni markkinoitten parhaaksi, sillä ei meinannut saada silmiään irti korujen värikkyydestä ja monimuotoisuudesta, kaikki koruthan ovat uniikkeja, joten kahta samanlaista ei löydy! Toinen asiakas naureskeli minulle, että oli juuri muutamaa päivää aikaisemmin katsonut jonkun Woodstock-elokuvan ja siinä oli ihmisten trippejä kuvattu ihmeellisillä väreillä ja kuvioilla... minun korut olivat kuulemma suoraan niistä kuvioista ja väreistä. Eihän siinä muuta voinut, kun ottaa tuokin kohteliaisuutena, vaikka hieman hassulta tuntuikin!

Viikko on mennyt töissä ja kyllähän tuo väsymyksenä tuntuu taas pitkästä aikaa, vaikkakaan se työ itsessään ei todellakaan ole raskasta. Ehkä se on enemmin ne aamuheräämiset ja pitkät päivät. Mitään vastausta en ole edelleenkään saanut , miten hoidamme, että minulle tulee ne normaalit työajat, mutta huomenna nostan kissan pöydälle ja vaadin, että asia laitetaan kuntoon. Kysyn vain, että kuka tulee perjantaina töihin, kun olen itse vapaalla.

Mitens muuten...Onko sunnuntaina suuremmatkin blogitrehvit?! Kertokaa!? Nyt olen taas hukannut suuremmat keskustelut tästä aiheesta. Roosa Nauha kävelyhän on sunnuntaina ja ainakin joku oli sinne tulossa vai mitä? Tahtoo tietää!! Vaikka en olekaan rintasyöpäläinen, niin moneen on tullut tutustuttua ja vaaleanpunainenhan on yllättävästi maailman paras väri. Hyvän asian puolesta minäkin voin kävellä, vaikka kunto ei todellakaan ole maailman paras... läähätän ja läkähdyn.

Eilen illalla oltiin sitten katsomassa U2:n keikkaa ja kyllä olikin mahtava. Ihmisiä oli ihan hirmuisesti, mutta kyllä me Tainan kanssa mahduttiin mukaan. Maailman parasta oli myös se, että sain koeajaa uuden vaaleanpunaisen sadeviittani. Naureskelinkin Tainalle, että hän ei kyllä minusta eksy, kun erotuin joukosta todella hyvin. Muistutin varmastikin enemmän isoa vaaleanpunaista possua..mutta SO WHAT. Se on maailman hienoin sadeviitta!! Ihan mahtava!! Onneksi keikan aikana ei paljoa satanut, tihkui vain vähän. Yöllä olinkin sitten kotona vasta 1:30... aamulla markkinoilla, sieltä suoraan konserttiin.. ja sitten vielä ihmettelen miksi ihmeessä väsyttää.

Jalat on kuin puupökkelöt, kun seisoin ensin markkinoilla ja sitten stadionilla. Lopetankin tämän toteamukseen, että sohvaa kohti ja jalat koholle. Tunti vain ja sitten nukkumaan, jotta huomenna jaksaa taasen töihin.

"Huomatkaa koru kaulassani...sävy sävyyn sadeviitan kanssa" Hih-hiiiiiii!! Taina ei antanut laittaa meidän irvistyskuvaa, joten tyydyttävä tähän iloisempaan versioon!