Olinpas väsynyt tänään. Aamulla meinasin nukkua pommiinkin, kun laitoin herätyksen kiltisti kiinni ja jatkoin silmien kiinni pitämistä. Onneksi tätä jatkui vain ja ainoastaan 11 minuuttia, ei tullut hätää eikä kiirettä. Väsymys jatkui koko sairaalareissun ajan ja tänään minä olin se, joka ei kauhiasti puhunut. Torkuin vain sen koko neljä tuntia.

Minullehan jätettiin eilisen käynnin jäljiltä kanyyli käteen, jottei joka päivä tarttisi pistää... Arvaatte varmaankin mitä kävi. No se ei tietysti vetänyt ja jouduttiin taas uusi laittamaan. Kyllä mua kuulkaa pistellään. Sytostaatit kuulemma tekee suonista vielä hiukan kiharat, joka taasen vaikeuttaa tietysti nukutuslääkärin hommia. Enpä haluaisi olla nukutuslääkäri tuolla osastolla..suonia saa etsiä kun neulaa heinäsuovasta.

Ruoka ei ole tänään oikein maistunut. Aamulla toinen leivistä jäi syömättä eikä sairaalan lounaastakaan saanut syötyä kuin vajaat puolet. Varsinasita pahaaoloa ei ole, etoo vain ja ruuan hajukin tekee hiukan pahaa. Hyh, nyt tuli oikein pala kurkkuun, kun kirjoitinkin ruuasta.. Lopetetaan se aihe sitten siihen.

Jotenkin tuntuu, että tuo olohuoneen sohva huhuilee mua taas. Ei oo liialti energiaa edes istua kauaa tässä koneella.

Sytoista tällä viikolla 3 takana, 2 vielä edessä. Kokonaisuudessa niitä tulen tämän hoitosuunnitelman mukaan saamaan 28 kpl, joten...hieman on vielä edessä, mutta väheneehän nuo kokoajan.