Huomenna sitä taas mennään töihin. Jee! Kyllä nämä pääsiäisen vapaat tuli hyvään saumaan, on kuulkaa löhötty.

Tästä viikosta tulee rankka, kun perjantaina suljetaan tuo ravintola. Täytyy vain toivoa, että porukka pysyy terveenä, eikä mitään super-ylläreitä tule eteen. Olen mielessäni tilannut ainakin ziljoona purkkia niitä näkymättömiä positiivisuuspillereitä, joilla tämä viikko menisi helpommin. Jos jotain ongelmia ilmenee, siitä saa syyttää vain itseään ja suunnittelemattomuutta... ennakkosuunnitelmilla on minusta niin suuri merkitys näissä sulkemishommissa ja tehtäväjaoilla. Noh, ainakin ennen olen sen homman osannut, miksi en nytkin.

RK ehdotteli ammativalinta-konsulenttia vai-mikä-se-sellainen-nyt-onkaan... En ole kuitenkaan ehkä ihan halukas alaa vaihtamaan...?! Ellen keksi sitten ihan jotain muuta mielenkiintoista. Tuo kriisintynkä, mikä kehostani viikottain tänne blogiinkin pompahtaa, on varmaan kriisi yleisesti elämässä. Vähän niinkuin kolmenkympin kriisi. Vähän on kerinnyt tehdä, mutta niin paljon tekemättä. Syöpä säikäytti ja säikäyttää edelleen ja kukaanhan ei tiedä paljonko täällä on sitä elämää jäljellä. Jotenkin pitäisi saada vain tämä oma elämä sellaiseen kuntoon, jotta asiat olisivat tasapainossa.. työ-vapaa-aika-harrastukset .. ha-haa..meinasin deletoida tuon äskeisen. Huomaatteko järjestyksen?! Työ ensimmäisenä?!?! Olen aina mieltänyt, että mulle tulee perhe ja ystävät ekana, kaikki muu sen jälkeen. Tuo kirjoitettu lista kertoo varmasti totuuden..

Ystävät, perhe, minä itse, vapaa-aika, harrastukset ja sitten se työ. Siihen minä haluaisin pyrkiä. Vai pitäskö minä itte olla ekana?!

Onneksi tällä viikolla on vain 4 työpäivää, vaikkakin pitkiä tämän urakan takia. Sitten minulla onkin taas neljä vapaata, sillä pidän suoraan ylityöt siihen perään. Tiedän jo etukäteen, että nekin tulevat tarpeeseen. Niin tarpeeseen!